Aki Linden

Terveys

Mistä 1000 lääkäriä ja hoitajaa? (osa 2)

mistä 1000 lääkäriä lisää

Jatkan nyt tämän otsikkoasian käsittelyä kuten lupasin edellisessä kommentissani. Teen sen kuitenkin hieman lyhyempänä kuin aikaisemmin olin ajatellut.

Vastaan samalla joihinkin kommentteihin, joihin edellinen kirjoitus johti.

1. Esitin tuon peruslähtökohdan jo Lääkäripäivien esitelmässäni tammikuussa 2011

Se sai silloin melko laajaa julkisuutta. Otsikkona oli ”Laiton tilanne Suomen perusterveydenhuollossa”. Tämä tarkoitti sitä, että Suomessa ei todellakaan terveyskeskusten vastaanottojen saatavuus ollut sillä tasolla kuin sen pitäisi olla.

2. Kaivoin pari päivää sitten esille Valtioneuvoston päätöksen vuodelta 1994!

Kyse on valtakunnallisesta sosiaali- ja terveyspalvelujen suunnitelmasta. Siinä edellytetään, että terveyskeskuksen lääkärin vastaanotolle pääsee enintään kolmen päivän kuluessa.

Nyt – 25 vuotta myöhemmin – tästä ollaan niin paljon jäljessä, että oma puolueenikin vaatii ”radikaalisti”, että pitäisi päästä viikossa. Olemme siis jotenkin mukautuneet siihen, että terveyskeskus on sellainen paikka, jossa on ihan ”normaalia” jonottaa useita viikkoja.

Kyseessä on kuitenkin peruspalvelu samaan tapaan kuin koulu tai lasten päivähoito (varhaiskasvatus). Tähän tilanteeseen on saatava muutos – ja saadaan.

3. Minulle tämä ei ole vaalipropagandistinen asia

Olen kerran tämän tehnyt. Vuonna 1989 oli Porin kaupungissa – ja koko Suomessa – niin huutava pula terveyskeskuslääkäreistä, että STM julisti ”Terveyskeskukset kriisissä”. Porissa 40 lääkärinvirasta oli 18 tyhjänä ja 22 täytettynä.

Koska Suomessa säädöksillä on edellytetty, että tietyt asiat ainakin hoidetaan terveyskeskuksissa (neuvolat, vanhainkotien lääkäritehtävät, koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto, työterveyshuolto, päivystys, kuntoutus, päihdehuolto jne) jouduimme resussoimaan 12 lääkärin työpanosta tuosta 22 näihin ja vastaanottoon jäi vain 10 lääkärin työpanos.

Sillä resurssilla sai ”poor service for poor people” (lainaus Martti Kekomäeltä) eli ”niukat palvelut köyhälle väestölle”.

Tyytyväisyys ei todellaakaan ollut korkealla.

Saimme vuodessa tämän tilanteen kääntymään kokonaan uudenlaisella toimintamallilla, omalääkäri- ja väestövastuujärjestelmällä, joka asteittain levisi koko maahan. Porista tuli paikka, jonne lähestystöt virtasivat perehtymään tähän malliin ja itse matkustin ristiin rastiin koko Suomen.

Kyseessä ei ollut mikään palkankorotusmalli, vaan muutimme monen muun asian ohella koko palkkausjärjestelmän. Lopputuloksena tästä lääkäreiden ansiot kyllä nousivat 10 %, mutta samalla lääkäreiden potilaskäyntien määrä per lääkäri kasvoi 25 % eli tuottavuus parani.

Vuodessa lääkärinvirkamme täyttyivät ja yhteensä lääkäreiden vastaanotttojen määrä nelinkertaistui!

Tämä seurasi sitä, että 10 vastaanottolääkäriä muuttui 30:ksi ja kunkin potilasmäärä kasvoi 25 %. Jokainen porilainen pääsi omalle lääkärilleen samana päivänä.

Helsingin Sanomat tuli kerrankin ”Kehä kolmosen” ulkopuolelle ja teki asiasta jutun otsikolla ”Porin ihme toteutui vuodessa”. Se julkaistiin toukokuussa 1991.

Silloin lääkäreiden saatavuus ei ollut niinkään hyvä kuin nykyisin. Kysymys oli uudenlaisesta mallista, jolla oli vetovoimaa.

4. Vuodesta 2000 vuoteen 2016 ovat sairaaloiden budjetit kasvaneet 50 %, työterveyshuollon 70 % ja yksityisen sektorin lääkäripalvelut 50 %

Luvussa on inflaatio mukana eli reaalikasvu ei ole ollut näin suuri. Terveyskeskuksten lääkäritoiminnan muutos vastaavana jaksona on ollut – 2 %. Siis MIINUS 2 %. Vieläkö ihmetellään terveyskeskusten tilannetta.

5. 1000 lääkäriä (tietenkin oikeasti ”noin tuhat”)

Laskelma perustuu siihen, että silloin meillä olisi terveyskeskuksissa sellainen määrä lääkäreitä, että vastaanottotoimintaan voitaisi kohdentaa yksi kokoaikainen lääkäri 1500 asukasta kohti.

Terveyskeskuksen muihin lääkärintehtäviin tarvitaan koko maan tasolla 1000-1500 lääkärin työpanos.

Kokonaistarve on siis noin 5000, josta puuttuu nyt yli 1000.

Laskelman ovat vahvistaneet niin yleislääketieteen professori Päivi Korhonen Turun yliopistosta kuin useat muutkin.

Myös THL oli tässä samassa asiassa aktiivinen. He järjestivät erinomaisen tutustumismatkan muihin pohjoismaihin. Itse en sihen mukaan ehtinyt, mutta työtoveri Tapani Hämäläinen HUSin perusterveydenhuollon yksiköstä meni puolestani.

THL:n raportissa arvioitiin kuluiksi 200-300 miljoonaa euroa ja esitettiin myös rahoitusmalli. Itse olin kriittinen lähinnä siihen, että THL tukeutui tässä mielestäni liiaksi yksityiseen palvelutuotantoon, minkä työhuoneessani sanoinkin Marina Erholalle, mutta kokonaiskuva oli meillä kuitenkin sama: perusterveydenhuollossa on lääkärivaje ja se pitää korjata.

6. Aloin esiittää tätä laskelmaa ihan konkreettisesti eri puolueille vuonna 2016

Kirjoitin siitä artikkelin, joka julkaistiin Seniorilääkärilehdessä.

Tein esityksiä virkamiehenä aivan tasapuolisesti sekä Kokoomukselle että Vasemmistoliitolle ja kaikille näiden väliltä.

Tapasin aivan kaikkien puolueiden edustajat.

Vastaanotto oli vaihteleva. Joitain tämä kiinnosti, toisia ei. Tein Kokoomukselle jopa laskelman sitä mitä tämä sama maksaisi yksityislääkäritoimintana ja sairausvakuutuksen kautta toteutettuna.

Mm. Kokoomuksen helsinkiläinen pormestariehdokas Jan Vapaavuori sai tämän työhuoneessani pari kuukautta ennen kuntavaaleja. Yksityissektorin kautta tehtynä tämä lisäys olisi kalliimpi ja haavoittuvampi eikä se olisi nin kiinteä osa terveyskeskusten muuta toimintaa.

Siksi itse kannatan julkista vaihtoehtoa.

Mutta voi tämän yksityislääkärimallillakin toteuttaa. Rahaa se vaatii, kuten tietysti julkinenkin malli.

RKP:n tapasin ja Perussuomalaiset jne. Kävin eduskuntaryhmissä ja puolueiden tilaisuuksissa, mm. kokoomusnuorten valtakunnallisessa seminaarissa jne. Ja tietenkin lukuisissa SDP:n kokouksissa ja tilaisuuksissa.

Vähitellen alkoi tuo tavoite näkyä eri puolueilla. Vasemmistoliiton kuntavaaliohjelmassa se oli ihan selkeästi esillä 2017 ja Liike Nytin ohjelmista se löytyy.

Ja nyt myös SDP:n valtakunnallisesta ohjelmasta. Tosin siten, että siitä todetaan ”1000 lääkäriä TAI 1000 hoitajaa”. Oma versioni on ”1000 lääkäriä JA 1000 hoitajaa”

7. Entä tilat ja mut kulut?

Tilat eivät ole suurin ongelma.

Terveyskeskusten tilat eivät ole nytkään niin täynnä etteikö sinne voisi sijoitaa lisää henkilöstöä. Olen myös sairaalajohtajana tottunut siihen, että valtava sairaala voidaan sulkea (Meilahden väistö tai Kätilöopiston sulku) ja tiloja saadaan nopeasti.

Niiden osuus ei ole terveydenhuollon kokonaiskuluista kuin 10 %. Laboratoriot ovat jo nyt kapasiteetiltaan sellaiset, että ne pystyvät suurempaan tutkimusmäärään. Kuvantaminen on haaste.

Niitä palveluja on lisättävä.

Se voidaan tehdä omana toimintana tai ostopalveluna yksityisiltä.

Kannatan itse nimenomaan lääkärin ja hoitajan työparitoimintaa. Se tehostaa kokonaisuutta. Siksi pelkkä lääkäreiden palkkaaminen ei riitä ja siksi oma laskelmani onkin surempi kuin pelkkä lääkäreiden palkkaamiseen tarvittava 100 miljoonaa euroa.

Realistista on arvioida kulujen olevan 200 miljoonaa euroa. Ja kuten totesin, 20 euron aikuisten terveyskeskusmaksulla nettomenot olisivat
150 miljoonaa euroa.

8. Mistä lääkärit sitten saadaan?

Koulutuksen tuotto on nyt lähes tuhat uutta lääkäriä vuodessa eli 750 kotimaan lääkärikouluista ja 250 ulkomailta, jossa opiskelee 1000 suomalaista nuorta. Eläkepoistuma on 500 vuodessa. Nettolisäys on siis 500.

Ratkaisevaa ei kuitenkaan ole vain tämä – kuten ei ollut vuonna 1991, vaan terveyskeskuksesta on tehtävä yhtä houkuteleva tai vielä houkuttelevampi työpaikka kuin muut vaihtoehdot eli sairaala, yksityisvastaanotto, työterveys, tutkimustyö tai kokonaan ”ei-lääkärin” työt.

Tämä vaatii juuri edellä mainitsemani uudenlaisen toimintakulttuurin, johon vahvasti uskon.

Ei tämä tavoite varmasti vielä marraskuussa 2019 ole toteutunut, mutta ennen vuoden 2021 loppua se on toteutunut!

Tätä tavoitetta tulen tolkuttamaan ja perustelemaan kunnes se on Suomessa toteutunut – kaikilla foorumeilla!