Aki Linden

Yleinen

Yleispoliitikot ja sote

Moni varmaan tänään 17.2. ”hieraisi silmiään” lukiessaan maamme suurimman lehden Helsingin Sanomien pääkirjoituksen. Siinä kerrottiin harvinaisen suoraan, että Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo epäonnistui poliittisesti tuodessaan hapuilevasti julki Kokoomuksen linjaa akuutissa vanhustenhuollon kriisi -keskustelussa.

aki linden puhumassa mikrofoni kädessäEn lukeudu niihin ihmisiin, jotka automaattisesti ”hekottelisivat tyytyväisinä” ja ilkkuisivat kun kilpailevan puolueen johto saa julkista kritiikkiä. Toki yhdyn tuohon kritiikkiin, eikä minulla ole mitään tarvetta ryhtyä puolustelemaan Kokoomusta.

Mutta tiedän, että nyt käsiteltävät aiheet – sote-uudistus ja vanhustenhuolto – ovat sellaisia asioita, joissa yksityiskohtien tuntemuksella on ratkaisevan suuri merkitys.

Itse koen ne hallitsevani, koska ne ovat olleet työtäni vuosien ajan, mutta on vastaavasti yhteiskunnan alueita, joissa minä en puolestani tunne kaikkia yksityiskohtia. Sellainen alue on vaikkapa maatalouspolitiikka. Sinänsä arvostan suuresti maatalouden harjoittajia ja tiedän monen heistä olevan tosi tiukoilla, mutta en ole sen alan asiantuntija.

Lukuisissa terveydenhuolto-, vanhustenhuolto- ja muiden sote-sektorin aihepiirien luennoissani tapanani on ollut sanoa, että sote-uudistuksen vaikutusten täysi ymmärtäminen edellyttää, että 1) tuntee nykyisen järjestelmän ja sen toiminnan yksityiskohtia myöten, 2) tietää, niinikään yksityiskohtia myöten, mitä sote-uudistuksen valtavassa lakipaketissa ehdotetaan, ja 3) osaa hahmottaa millä tavalla uudistus vaikuttaa toimialaan sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Mitä esimerkiksi valinnanvapaus ja kilpailu käytännössä muuttaisi ja millä tavalla.

Otan kaksi esimerkkiä.

Molemmat ovat tarkoituksella aivan pieniä yksityiskohtia, mutta sadoista sellaisista tämä monimutkainen kokonaisuus muodostuu.

Valinnanvapauslaissa sanotaan suun terveydenhuollosta eli hammashoidosta mm., että alle 18-vuotiaiden suun terveydenhuollosta vastaa maakunnnan liikelaitos eli ”suomennettuna” julkinen puoli, kuten terveyskeskukset nykyisin. Tämä on kuitenkin lakitekstissä ilmaistu niin mutkikkaasti, että sitä ei sanota suoraan vaan se kytketään neuvola- ja koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon palveluja saaviin alle 18-vuotiaisiin.

Tällöin ulkopuolelle jäisivät sellaiset 16- ja 17-vuotiaat, jotka ovat lopettaneet jo koulunsa. He saisivat suun terveydenhuollon ”markkinoilta” kuten yli 18-vuotiaat. He edustavat pientä ryhmää, mutta juuri niitä nuoria, jotka ovat muutoinkin syrjäytymisvaarassa. He, jos ketkä, olisi syytä ottaa julkisen sektorin hammashuollon piiriin.

Lue lisää:

Hammashuolto vaikeuksissa sote-uudistuksessa

Nostin tämän asian esille kaikissa niissä eduskunnan valiokunnissa, joissa viime keväänä kävin asiantuntijana, mutta tällä ei ollut mitään vaikutusta. Erilaista juridiikan ”säätöä” kyllä lakiluonnokselle tehtiin, mutta tällaiseen sisältökysymykseen ei kajottu, koska ajateltiin, että ”kirjoitettu mikä kirjoitettu” ja vain ne muutokset tehdään, joiden tekemättä jättäminen vaarantaisi juridisesti lain läpimenon.

Toinen esimerkki on seuraava. Jos nykyisin joku vanhus tai vammainen henkilö, joutuu pysyvään laitosmuotoiseen hoitoon, hän ei enää sen jälkeen tilaa aikaa terveyskeskuksen lääkärivastaanotolta tai hammaslääkärin vastaanotolta.

Uudessa sote-järjestelmässä, jossa terveyskeskus on korvattu julkisilla ja yksityisille sote-keskuksilla, jotka saavat niiden ”listoilla” olevasta väestöstä ”nuppikorvauksen” eli kapitaation maakunnalta, on pakko luoda sellainen järjestelmä, jossa tällaisestä avohoitopalveluiden piiristä poistuneesta henkilöstö saatu ”nuppikorvaus” peritään nopeasti pois, koska muuten sen saa tuottaja aiheettomasti.

Tätä varten on luotu monimutkainen tietojen ja rahan liikkumisen mekanismi tuottajien, Kelan ja maakunnan välille. Kyse on 10-20 euron suuruisista rahoista per kuukausi! Näin pitää tietenkin olla, mutta samalla tämä pieni esimerkki kertoo kuinka monimutkainen järjestelmä tarvitaan. Byrokratia lisääntyisi ihan suunnattomasti.

Edelliset kaksi esimerkkiä ovat todellakin pieniä ja ”viattomia”, mutta ne kertovat siitä, että tällaisista ”mikroasioista” ja niiden keskinäissuhteista tämä monimutkainen uudistus muodostuu. Olenkin sanonut, että siinä mielessä lakien kirjoittajat ovat tehneet tarkkaa työtä, että tällaiset ja vastaavat asiat sisältyvät lakeihin.

Mutta poliittiselle päättäjälle, joka ei itse ole ”sisällä” näissä asioissa, tällainen näyttäytyy valtavalta ja hallitsemattomalta sekamelskalta.

Ei siis mikään ihme, että asioista keskustellaan puoluejohtajien paneeleissa hyvin yleisellä tasolla ja erilaisia periaatteita julistaen. Toki tiedän, että eräät puoluejohtajat ovat silti perehtyneet näihin asioihin tarkemmin kuin toiset. Jotta minun ei väitettäisi olevan puolueellinen, uskallan sanoa, että Vihreiden edellinen puoluejohtaja Touko Aalto oli hämmästyttävän hyvin selvillä myös yksityiskohdista – paljon paremmin kuin vaikkapa Pekka Haavisto.

Kuntien ja kuntayhtymien nykyisin hoitamien eri terveys- ja sosiaalipalveluiden kokonaisuus on suuri. Terveyskeskuksella on 32 eri toimintoa, joista esimerkiksi terveyskeskuslääkärin vastaanotto on vain yksi.

Muita ovat esimerkiksi rintasyöväen seulonnan järjestäminen, lastenneuvola, kotisairaanhoito jne. Erikoissairaanhoito, joka on laajuudeltaan rahalla mitattuna kaksikertainen terveyskeskustoimintaan verrattuna, muodostuu 50 lääketieteen erikoisalasta. Niitä ovat esimerkiksi silmätaudit, naistentaudit ja synnytykset, lastenpsykiatria, kardiologia eli sydäntadit ja gastroenterologinen eli vatsa-alueen kirurgia. Sosiaalipalveluja on kaikkiaan 44. Esimerkiksi päihdehuolto, kehitysvammaisten erityishuolto, vammaispalvelut jne.

Kun tällainen kokonaisuus halutaan siirtää kokonaan uudelle hallinnolle eli maakunnille ja samalla viedä merkittävä osa näistä palveluista uudella tavalla markkinoille ihmisten itsensä ”valittaviksi” yksityisten ja julkisten tuottajien välisessä kilpailussa ja kuitenkin siten, että yhteiskunta rahoittaa nämä palvelut ja yrittää jollain tavalla vastata kokonaisuudesta, ei tämä voi kovin helposti onnistua hallitusti.

Siksi minulle ei ole mikään yllätys, että asioita tarkastellaan niinkin tarkasti myös perustuslain sisältämien oikeuksien näkökulmasta ja tässä tarkastelussa löytyy korjattavaa.

Yhteenvetona totean, että kansalaisten turvallisuuden ja perusoikeuksien toeutumisen kannalta tämän suuruusluokan uudistus tulee tehdä ”pala kerrallaan”, porrastaen ja hallitusti.

Ainakaan rajua siirtoa julkiselta puolelta markkinoille ei pidä tehdä joko lainkaan, joka on minun kantani, tai ainakaan ei kertarysäyksellä. Riskit kansalaisten elintärkeiden palveluiden toteutumisen kannalta ovat liian suuret. En ole luonteeltani konservatiivi – kaikkea muuta – mutta nyt on liian paljon ”pelissä”jo!

Tutustu: Valtiovarainvaliokunnalle antamani lausunto: sote-uudistus ja valinnanvapauslaki