Aki Linden

Sote

Sote-palveluiden kokonaisulkoistuksista

ILTALEHTI julkaisi tänään luettelon kunnista, jotka ovat kokonaan ulkoistaneet sosiaali- ja terveyspalvelut yksityisille yrityksille. Artikkelissa on kuvattu myös kyseisten kuntien valtuustopaikkojen poliittinen jakautuma.

Keskeinen johtopäätös on se, että Keskusta on hallitseva poliittinen ryhmä näissä kunnissa.

Joukossa on myös kolme keskisuurta kuntaa, joissa vasemmistopuolueet ovat vahvoja: Kemi, Jämsä ja Mänttä-Vilppula.

Artikkeli on ihan hyvää tutkivaa journalismia, mutta mitkä ovat johtopäätökset? En kuulu henkilöihin, joille kelpaisi ”mikä tahansa tieto” kilpailevan puolueen ”mollaamiseksi”, ja siksi esitän seuraavaksi oman tulkintani tästä asiasta.

Olen vuosikausia (!) ”kiusannut” oman puolueeni (SDP) aktivisteja näyttämällä tilastoa, jossa vasemmistopuolueiden korkea kannatus korreloi aika voimakkaasti paikkakunnan sairausvakuutuksesta korvattujen yksityislääkärikäyntien määrään (käynnit/100 asukasta, Kelan sairausvakuutustilastot). Aikanaan vasemmistoenemmistöinen Pori oli koko tilaston kärjessä ja monet muut perinteiset teollisuuspaikkakunnat olivat myös kärkisijoilla. Viime vuosina kärkisijaa ovat pitäneet tosin – Turun ohella – monet Uudenmaan pienet ja keskisuuret kunnat, kuten Kauniainen, Järvenpää, Kerava jne.

Mistä tässä on kysymys? Siitä, että ”korrelaatio” ei olekaan syy-seuraussuhde, aivan kuten keltainen etusormikaan ei ole keuhkosyövän syy, vaikka se korreloikin siihen. Taustalla on yhteinen syy, joka selittää tämän korrelaation.

Tässä tapauksessa se on teollisuus. Aikanaan suurteollisuudella oli omat hyvin toimivat sairauskassat, jotka korvasivat työntekijöiden yksityislääkärikäynnit ja muut yksityisten palveluiden käytöt. Tällainen ”amerikkalainen” terveydenhuoltojärjestelmä oli esimerkiksi Porissa hyvin voimakas.

Suurteiollisuuden (Rosenlew, Rauma-Repola, Finnlayson, Kemira, Outokumpu) sairauskassat kattoivat työntekijöiden, eläkeläisten ja perheidenkin sairauskuluja laajasti: röntgenit, lääkkeet, fysioterapiat, hammashuollon jne. Tämä näkyi sitten tilastoissa ”epäortodoksisella” tavalla. Nyt tilanne on jo kokonaan toinen, koska suurteolisuus on pienentynyt ja sairauskassajärjestelmä tuli kovin kalliiksi, kuten se on tullut muallakin maailmassa.

Olen usein todennut – ja tämä liittyy myös valinnanvapauskeskusteluun – että tällainen järjestelmä oli hyvä työntekijöille ja yksityisille palveluntuottajille, mutta ei maksajille. Se tuli liian kalliiksi. Omalla tavallaan tämän kuvaa ”jäätävästi” (nykyinen muotisana) USAn autoteollisuuden legenda Lee Iacocca kirjassaan Autoelämäkerta.

Mutta palaan pääasiaan. Esitin tuon vertailun siksi, että nyt tässä ulkoistuksessa on minun mielestäni kysymys saman tapaisesta asiasta. Minulla ei ole mitään tarvetta ryhtyä Keskustan puolustelijaksi, mutta kyllä tässä on taustalla samalla tavalla ”kolmas asia” eli kyse on usein pienistä paikkakunnista, jotka ovat kärsineet pitkään lääkäripulasta ja korkeista erikoissairaanhoidon menoista. Ne ovat sitten ”epätoivoissaan” tarttuneet kokonaisulkoistukseen. Muutamalla muulla paikkakunnallahan tällainen ulkoistus oli aivan hilkulla tapahtua, mm. Pieksämäki ja Kouvola, ja niissä myös vasemmistopuolueilla on korkea kannatus.

Enemmän tämä luettelo kertoo nykyisen terveydenhuoltojärjestelmämme tilanteesta kuin joidenkin puolueiden ”synneistä”. Ja nimenomaan terveydenhuollosta eikä niinkään sosiaalipalveluista. Pirkanmaan alueella kokonaisulkoistukset ovat olleet erittäin yleisiä Pihlajalinnan aktiivisen toiminnan ansiosta.

Mitä mieltä sitten pitäisi olla itse kokonaisulkoistuksista? En tietenkään kannata niitä. Kyllä nämä palvelut kuuluu yhteiskunnan hoitaa paitsi maksajana, järjestäjänä ja pääosin myös tuottajana. Yksityinen voi toimia joidenkin osien alihankkijana, jos tarvetta sellaiseen on.

Mutta on syytä muistaa, että kokonaisulkoistus on aivan eri asia kuin valinnanvapaus. Ei siinä mitään valita, vaan kunta on valinnut kansalaisen puolesta.

Lyhyellä seuranta-ajalla yksityinen tuottaja on voinut saada aikaiseksi kunnan toivomaa ”säästöä”, mutta pitkäaikaisvaikutukset on vielä näjemättä ja asia on todettu muutoinkin paljon monimutkaisemmaksi. Yksityisen sektorin oma edunvalvontaorganisaatiokin tämän syksyllä totesi julkaisemassaan selvityksessä. Erityisesti erikoissairaanhoidosta nopeasti saatujen säästöjen vaikutukset ovat vaikeasti arvioitavissa. Sen myönnän auliisti, että on tapauksia, esimerkiksi Coronarian silmäsairauksien palvelut Kuusamossa, joissa yksityinen tuottaja on tuonut palvelut lähemmäksi kansalaisia ja tämä on säästänyt myös oikeasti kustannuksia. Siihen vaikuttaa osin myös sairaanhoitopiirien palveluiden hinnoittelu, joka ei ole tarpeeksi eriytynyttä, ts. oikeasti halpa toiminta ei ole hinnoiteltu riittävän halvaksi vaan siihen vyöryy sairaanhoitopiirin kalliin valmius-, päivystys- ja vaativan toiminnan aiheuttamia kuluja. Nämähän eivät myöskään oikeasti poistu ”hinnoittelukikkailulla”, joten pitkäaikanen seuranta tarvitaan näissäkin asioissa.

Mukana on myös siis muutama teollisuuspaikkakunta, joissa vasemmisto on vahva. Näissähän on kyse aivan samasta asiasta. Kunnan omat palvelut ovat ajautuneet eri syistä vaikeuksiin: lääkäripula, kallis erikoissairaanhoito jne. Myön maan hallituksen asetuksilla on ollut vaikutuksensa. Ei Kemissä olisi koskaan ulkoistettu ellei maan hallitus olisi töpännyt (?) oikein kunnolla.

Ensin säädetään lait ja asetukset, joilla kielletään julkisia tuottajia tuottamasta tiettyjä palveluita (esimerkiksi synnytykset, tekonivelleikkaukset jne) ellei niitä ole sairaalassa tiettyä minimimäärää. Sitten sama sallitaankin yksityiselle tuottajalle – julkisin varoin. Tämä täyttää jo ”kaverikapitalismin” kriteerit.

Tällaisissa olosuhteissa paikalliset vasemmistopolitiikotkin tai osa heistä on halunnut turvautua yksityiseen tuottajaan, jotta palvelut voidaan säilyttää paikkakunnalla. En heitä kovasti syyllistäisi, vaan syy on valtakunnan huipulla, jossa on tehty aivan virheellisiä linjauksia. Ja nitähän ollaan edelleen tekemässä eli ei tästä paljon ole opittu!

Se, että paradoksaalisesti Kokoomus loistaa poissaolollaan näiden ulkoistaneiden kuntien vahvojen vaikuttajien joukosta, selittyy niin ikään edellä kerrotulla. Kyseessä eivät ole mitkään ”suomalaisen yhteiskunnan rikkaat kunnat”, joissa Kokoomus on vahva, vaan pääosin kokonaan toisenlaiset kunnat. Eiköhän Kokoomus ole silti äänestänyt näissäkin kunnissa ulkostuksen puolesta.

Muutama vuosi sitten minulle läheinen kokoomuslainen kunta- ja sairaalapoliitikko kertoi, että – tämä tapahtui Kataisen hallituksen aikana – suurten ja keskisuurten kaupunkien kokoomuslaista johtoa oli kutsuttu tilaisuuteen, jossa pääministeriä myöten patistettiin puolueen paikallispoliitikkoja ulkoistamaan enemmän kuin oli tapahtunut. Mutta harvassa kunnassa Kokoomuksen voima yksin tähän riittää.

Sillä tavalla kaikella edellä kerrotulla on yhteys ajankohtaiseen sotekeskusteluun, että kyllähän tämä osittain selittää eri puolueiden suhtautumista ns. maakuntamalliin tai ”leveämpiin hartioihin”. Ei Kokoomus niitä kaipaa kun sillä on johdossaan vauraat kunnat, mutta Keskusta – ja ehkä vasemmistopuolueetkin – kyllä kaipaavat. Itsekin lukeudun sote-alueiden (käytän tätä nimitystä ”maakunnan” sijasta) kannattajiin. Tosin ymmärrän hyvin, että 200 000 asukkaan ja sitä suuremmissa kaupungeissa aiheellisesti kysytään ”miten niin ei meillä ole rittävän leveät hartiat”.

Uudellemaalle tarvittaisiinkin oma malli. Sellaista oli kerran HUSin toimitusjohtajana yhdessä silloisen apulaiskaupunginjohtaja Laura Rädyn ja STM:n ja VM:n virkamiesten kanssa laatimassakin.

Eli yhteenvetona: hyvä Iltalehden selvitys, mutta sen taustalla olevat asiat ovat monimutkaisempia kuin nopealla vilkaisulla näyttää.

Tutustu! Sote kaatui – mitä tilalle (SDP:n malli)