Numero
äänestä numerolla
45

Aki Linden

Sote

Yhteenvetoa perustuslakivaliokunann lausunnosta 22.2.2019

(koskien sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöluonnoksia sote-uudistuksen lakiehdotuksista)

Lausunnon sisällysluettelo ja sivumäärät:

  1. Tausta (ss. 4 – 6)
  2. Hallituksen esitys eduskunnalle maakuntien perustamisesta ( ss. 6 – 30 )
  3. Valinnanvapauslakiehdotus ( ss. 30 – 53 )
  4. Tuottajalakiehdotus ( ss. 53 – 58 )
  5. Ahvenanmaan maakuntavähennys ja verohyvitys ( ss. 58 – 59 )
  6. Notifikaatio ( ss. 59 – 67 )
  7. Hyvä lainsäädäntötapa ( ss. 67 – 69 )
  8. Maakuntauudistuksen kokonaisuuden käsittely eduskunnassa ( ss. 69 – 74 )

 

Yhteenvedon laatiminen Perustuslakivaliokunnan (PeV) lausunnosta on vaativa tehtävä.  PeV käsitteli tätä laajaa asiakokonaisuutta lähes kahden kuukauden ajan ja 76-sivuinen lausunto on itsessään jo eräänlainen tiivis yhteenveto. Sen sisältö on tarkkaa juridista kielenkäyttöä, jossa toistuvasti viitataan aikaisempiin käsittelyvaiheisiin ja eri lakeihin ja niiden pykäliin. Lausunnossa selvitetään mitä perustuslakivaliokunta on aikaisemmin asiasta lausunut ja miten nämä näkemykset on huomioitu ja sen jälkeen arvioidaan mitä muutostarpeita edelleen on. Lausunnosta ilmenee, että PeVin mielestä sen esittämiä kannanottoja ei ole riittävässä laajuudessa otettu huomioon. Keskeisissä kohdissa Sosiaali- ja terveysvaliokunnan esittämät kannanotot syntyivät äänestämällä äänin 10-7 hallituspuolueiden linjausten voittaessa.

Tiedotusvälineissä on jo julkaistu sekä toimittajien että haastateltujen kommentteja PeVin lausunnosta. Ryhdyin kirjoittamaan omaa yhteenvetoa selvittääkseni itselleni sosiaali- ja terveydenhuollon käytännön tuntemukseni perusteella, mitä asioita Perustuslakivaliokunta vielä edellyttää korjattavan. PeVin tarkastelun sisältönä on sen arviointi, voidaanko sote- ja maakunta(maku)lait säätää eduskunnassa yksinkertaisella enemmistöllä vai edellytetäänkö niiden säätämisessä Perustuslain säätämisjärjestystä. PeV ei tarkastele lakiehdotusten poliittisten sisältökysymysten tarkoituksenmukaisuutta. Itse pidän niitä kuitenkin kaikkein merkityksellisimpinä. Tässä vaiheessa on kuitenkin tämä Perustuslainmukaisuus muodostunut edellytykseksi sille päästäänkö lakeja ylipäätään ”suuressa salissa” käsittelemään.

Keskeiset Perutuslakivaliokunnan kannanotot ovat mielestäni seuraavat.

Valinnanvapauden toteutuksen aikataulusta PeV huomauttaa, että laajan asian eduskuntakäsittelyn vietyä runsaasti aikaa, tulee uudistuksen voimaanpanon ja toteutuksen aikatauluja vielä tarkastella. Valinnanvapauden aikaistetulle käyttöönotolle PeV on kriittinen ja edellyttää sitä muutettavan. Samoin edellytetään ns. valinnanvapauspilotointien aikataulun tarkistamista tai vaihtoehtoisesti niistä luopumista.

Asiakassuunnitelmaa PeV käsittelee laajasti. Ongelmat liittyvät siihen tulkitaanko se juridisesti sitovaksi. PeVin mielestä asiakassuunnitelmaa koskevat säädösehdotukset ovat edelleen ongelmallisia. ”Perustuslakivaliokunnan mielestä asiakassuunnitelmaa koskevaan sääntelyyn tehdyt muutokset vähentävät olennaisesti maakunnan mahdollisuuksia taata sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuus ja laatu.” Koko sote-uudistukselle asetettu palveluiden integroimisen tavoite vesittyy PeVin mielestä kun asiakassuunnitelman oikeudellinen merkitys jää epäselväksi. Tämän asian täsmentäminen on toteutettava.

Valinnanvapauspalveluiden alihankintaa koskevia säädöksiä tulee edelleen täsmentää, käytännössä rajoittaa niitä määrällisesti.

Tietosuojaa ja siihen liittyen erityisesti arkaluontoisten tietojen kuten henkilön terveystietojen käsittelyä ja siirtämistä ym. käsitellään PeVin lausunnossa laajasti (43-51) ja siitä esitetään useita erittäin tärkeitä välttämättömiä muutoksia. Useassa kohdassa todetaan, että asia ”on edelleen epäselvä” tai, että asiaa ”on olennaisesti täsmennettävä.” Asiakkaiden ja potilaiden profilointi eli henkilökohtaisten ominaisuuksien liittäminen osaksi palvelutuottajille maksettavia korvauksia ja tällaisten tietojen keräysjärjestelmä (51-53), saavat edelleen osakseen PeVin laajan arvioinnin ja kritiikin. Muutoksia pidetään välttämättöminä.

Paljon puhuttua notifiointia PeV käsittelee verraten laajasti (59-67), kuten se käsitteli myös viime vuonna antamassaan lausunnossa. En selosta tätä monimutkaista EU:n ja Suomen kansallisen lainsäädännön yhteensovittamiseen liittyvää asiaa yksityiskohtaisesti. Kuten PeV toteaa (62) tämä liittyy siihen, että Suomen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää ollaan muuttamassa ”olennaisilta osiltaan yksityisen palvelutuotannon varaan perustuvaksi.” Tällöin tulevat tarkasteltaviksi yksityisen tuottajan ja julkisoikeudellisen tuottajan välisessä kilpailutilanteessa noudatettavien periaatteiden soveltamisen laajuus.  Perustuslakivaliokunta arvostelee hallituksen ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan enemmistön näkemystä tässä asiassa ja pitää edelleen kiinni siitä, että notifioinnin jättäminen tekemättä aiheuttaa ”oikeudellista epävarmuutta”. PeV esittää, että ehdotetusta valinnanvapausjärjestelmästä joko ilmoitetaan EU-komissiolle tai vaihtoehtoisesti sitä sovelletaan vasta komission hyväksyttyä sille ”asianmukaisesti notifioidun sääntelyn”.

Mielestäni yksi keskeisimmistä ja samalla vaikeimmin korjattavista asioista on maakunnan velvollisuus aidosti turvata palveluiden saatavuus ja laatu väestölle yhdenvertaisesti tilanteessa, jossa palvelutuotannon keskeisistä osista vastaa yksityinen tuottaja. PeVin mielestä ei riitä vain ns. markkinapuutetilanteeseen varautuminen, vaan maakunnan tulee turvata oman palvelutuotannon resursseilla (tilat, laitteet, henkilöstö jne.) se, että kaikissa tilanteissa kansalaisten palveluiden saanti on turvattu. Tämän eräänlaisen ”tuplajärjestelmän” toteuttamisen tueksi tarvitaan riittävät laskelmat. Edellä mainittu on velvoittava muutos.

Kuntia palvelujen tuottajana PeV edelleen pitää perusteltuna. PeV ei hyväksy niiden rajaamista tuottajien ulkopuolelle. Tämä on tärkeä asia.

Tiedonsaantioikeuksia tulee täsmentää. Tämä on velvoittava muutos.

Kielellisten oikeuksien toteutumisen kannalta PeV ei pidä sosiaali- ja terveysvaliokunnan tekemiä muutoksia riittävinä.

Ennen maakuntavaaleilla valittuja uusia päättäjiä toimiva väliaikaishallinto ja sen virkavastuu edellyttävät välttämättömiä muutoksia.

Osa maakuntauudistukseen liittyvistä asioista jää väistämättä aikatauluongelmien vuoksi käsittelemättä. Näitä mm. elinkeino- ja työvoimahallintoon sekä maakuntien suunnitteluun liittyviä tehtäviä kutsutaan maku2-asioiksi. Tästä seuraa hyvin monitahoisia haasteita koko lainsäädännölle, jolla on laajat yhteydet muihin lakeihin. Myös rahoitukseen tällä on vaikutuksia. Kuntien veroprosenttien alentaminen 12,47 % ei ole tämän jälkeen perusteltua, vaan tarvitaan uudet laskelmat ja niitä koskevat rahoitus- ja muiden lakien muutokset. Myös maakuntavaalien ajankohdalle on merkitystä, sillä millaiset lopulta ovat maakunnalle säädetyt tehtävät. Tämä puolestaan vaikuttaa maakunnan sote-tehtävien, mm. valinnanvapauden, valmistelu- ja toteutusaikatauluun. Erittäin vaativa muutoskokonaisuus.

Edellä kuvattu tilanne eli se, että kokonaisuuden kaikki osat eivät tulekaan säädetyksi yhtä aikaa, koskee myös maakuntien palvelutuotannon valvontaa. Tämä edellyttää muutoksia useisiin lakeihin.

Edellä mainittujen asioiden ohella PeV kiinnittää huomiota ja edellyttää täsmennyksiä ja muutoksia lukuisiin muihin kohtiin, mm. kunnille suoritettaviin korvauksiin, palveluiden yhtiöittämisestä luopumisen (edellinen valinnanvapauslakiehdotus edellytti sotekeskusten yhtiöittämistä) lainsäädännöllisten vaikutusten täsmällisempään ilmaisemiseen, maakuntien rahoitusta koskevaan lakiin (lisärahoituksen saannin menettelyä on väljennettävä), tuottajalakiin (mm. tuottajien rekisteröinti ja rekisteristä poistaminen), jne.

Lausunnon kahdessa viimeisessä luvussa Perustuslakivaliokunta kritisoi voimakkaasti koko sote- ja maku-lainsäädännön prosessia.

Omana arvionani, jolle saan runsaasti tukea Perustuslakivaliokunnan lausunnosta, totean, että tämän vaativan lakikokonaisuuden käsittely on ”mennyt pitkäksi” nimenomaisesti sen johdosta, että lakikokonaisuuden tarkoitus on radikaalisti laajentaa yksityisen palvelutuotannon osuutta sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmässä. Tämä tavoite on noussut hallitsevaksi ja syrjäyttänyt muita tavoitteita, mm. palveluiden nykyistä paremman integraation. Tällainen raju palveluiden ulkoistustavoite kansalaisten elämän, terveyden ja hyvinvoinnin kannalta oleellisen tärkeissä palveluissa kohtaa monia rajoituksia perustuslain säädöksistä. Kyse onkin jo kolmannesta Perustuslakivaliokunnan huolellisesta lausunnosta alle kahden vuoden aikana.