Numero
äänestä numerolla
45

Aki Linden

Sote

Päiväkirjamerkintöjä 12.2.

Tänään (olin eilen niin ”kiinni”, että asia ei tavoittanut minua) kuulin, että Päijät-Hämeen sote-kuntayhtymän johtaja Eetu Salunen oli eilen eronnut tehtävästään. Jossain vaiheessa ehkä tätä odotinkin, koska Päijät-Hämeessä taloudellinen paine on todella kova ja vaikka Eetu on tehnyt siellä porukkansa kanssa hyvää työtä, tulee ”mitta” vaan jossain vaiheessa täyteen – toisilla nopeammin, toiset taas jaksavat roikkua ”löysässä hirressä” vuosiakin.

Eetu on erinomainen johtaja. Itse koen hänet ”nuoremmaksi sielunveljeksi”. Meillä on samanlaiset koulutukset. Olemme yleislääketieteen erikoislääkäreitä ja valtiotieteen maistereita. Eetulla tosin pääaine oli teoreettinen filosofia ja minulla aluksi käytönnöllinen filosofia, joka sitten graduvaiheessa vaihtui sosiaalipolitiikaksi. MBA-tutkinnonkin Eetu on suorittanut, minulla se roikkuu edelleen lopputyötä vailla. No tämä kaikki ei ehkä ollut niin tärkeää, mutta meillä oli Eetun kanssa tapana ajoittain fundeerata yhdessä näitä kuntayhtymän johtamisen asioita, josta minulle kertyi 19 vuoden kokemus.

Oma ”Päijät-Hämeeni” oli 1990-luvun alun Porin terveydenhuolto. Tosin sillä erotuksella, että olin siellä kahdeksan vuotta.

Näin sukupolveni syvimmän laman jolloin työttömyys nousi Porissa yli 30 %iin ja Pihlavan kaupunginosassa yli 50 %:in. Vuoden 1992 terveydenhuollon budjetin tein kahdeksan kertaa uudestaan vuoden aikana, aina viilattiin pienemmäksi.

Joskus kerron muussa yhteydessä tästä tärkeästä elämänvaiheestani lisää. Eetuun tämä liittyy sillä tavalla, että talouspaine oli minullakin hirmuinen. Ehkä aika oli kuitenkin helpompi ja otollisempi, koska kriisitietoisuus oli niin syvä ja kaikki jakoivat sen. Kaupungin politiikka oli myös yhdenmukaista. Ei ollut sitä jännitettä, joka kuntayhtymälle on niin tyypillinen eli kuntien ja kuntayhtymän välinen jännite. Silloinen keskussairaalakuntainliittokin pärjäsi kohtalaisesti, koska Porin kaupunginjohtaja oli sen hallituksen puheenjohtaja.

Minä perusterveydenhuollon edustajana tosin koin silloin, että olin itse paljon kovemmassa mankelissa kuin erikoissairaanhoito, mutta hyväksyin sen. Ajattelin, että köyhäkin ihminen voi itse maksaa yksityislääkärin vastaanotolla käynnin kun itse jouduin pitämään 20-30 % terveyskeskuksen lääkäriviroista tyhjänä, mutta leikkauksen maksamiseen yksityisesti hänellä ei olisi varaa, eikä sellaisia olisi ollut edes tarjollakaan.

Nyt aika on toinen. Perustuslakia myöten turvataan ihmisten oikeudet ja monet julkiset organisaatiot on jo muutamaan kertaan ”viilattu ja höylätty”. Ei ole tuosta vaan säästettävissä edes 5 % saati 10 %.