Hallituksen suurin virhe terveyspolitiikassa oli 126 miljoonan euron leikkaus terveyskeskusten vastaanottotoiminnasta. Vaikka hyvinvointialueiden rahoitus on yleistä – tai hienommin sanottuna yleiskatteellista – kohdennettiin tämä leikkaus nimenomaisesti terveyskeskusten lääkäri- ja hoitajavastaanottoihin. Se tehtiin muuttamalla vastaanotolle pääsyn takaraja eli HOITOTAKUU kahdesta viikosta kolmeen kuukauteen. Tämä koskee siis kiireetöntä sairaudenhoitoa. Kiireellisessä tapauksessa hoito on aina annettava heti, tarvittaessa päivystyksellisesti ympäri vuorokauden.
Professori Juha Auvinen, joka on maamme parhaita terveyskeskusten toiminnan asiantuntijoita, totesi eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, että tuo rahoituksen leikkaus vastaa kolmasosaa koko terveyskeskusten kiireettömästä sairaanhoidosta.
SDP äänesti luonnollisesti tuota leikkausta vastaan – olihan rahoituksen lisäys nopeaan hoitoonpääsyyn nimenomaan pääministeri Marinin hallituksen tärkeä saavutus. Sain ministerinä vastata lain viimeisteltystä ja esitellä sen eduskunnalle vuonna 2022.
On tunnettava terveyskeskusten toiminta ja talous, jotta ymmärtäisi pintaa syvemmältä tätä asiaa.
Suomessa terveyskeskuslääkäri huolehtii useasta lakisääteisestä tehtävästä: vuodeosaston potilaiden hoito, vanhusten hoivayksiköiden lääkäripalvelut, neuvola- ja kouluterveydenhuolto, sosiaalihuollon lääkäripalvelut, kuntoutuksen asiantuntijatehtävät, päivystyspotilaiden hoito jne. Nämä tehtävät muodostavat n. 50 % lääkärin työajasta. Mitä vähäisempi on lääkärimäärä, sitä suurempi on näiden tehtävien suhteellinen osuus, koska ne on tulkittu ”lakisääteisiksi” tehtäviksi. Vastaavasti lääkärimäärän kasvaessa kohdistuu palveluiden lisäys kokonaan vastaanottoon. Se näkyy terveyskeskuksen toiminnassa heti.
Itselläni on tästä tärkeä kokemus, vaikka se onkin vuosien takaa. Porin kaupungissa oli aikanaan 40 terveyskeskuslääkärin virkaa. Niistä 18 oli vailla lääkäriä. Tuolloin ajanvarausvastaanottoon voitiin kohdistaa vain 7 lääkärin laskennallinen työpanos. Jonot olivat mahdottomat, potilaille myytiin ajanvarauksessa ”ei oota”. Kun saimme kaikki virat täyteen, kohdistui koko lisäkapasiteetti vastaanottoon. Potilaskäynnit lisääntyivät 300% – siis nelinkertaistuivat. Jokainen porilainen pääsi omalle lääkärille samana päivänä! Keino, jolla virat täyttyivät vuodessa (”Porin ihme tapahtui vuodessa” – HS 18.5.1991) oli OMALÄÄKÄRI-malliin siirtyminen.
Edellä kerrotusta seuraa taloudellisesti se, että kun terveyskeskus saadaan toimimaan, on yhden vastaanottokäynnin laskennallinen kustannus 60-70 euroa. Minulla on tästä tarkka tuoreisiin tietoihin perustuva laskelma. Aikanaan tein samasta aiheesta myös opinnäytetyön Turun kauppakorkeakouluun.
Nyt on hallituksen toimesta nostettu terveyskeskuksen käyntimaksu 28 euroon. 60-70 euron suuruisesta yhden käynnin laskennallisesta kustannuksesta olisi veronmaksajien osuus siis 35-45 euroa .126 miljoonalla eurolla saisimme jopa kolme miljoonaa (!) lääkärikäyntiä lisää tai vaihtoehtoisesti 2,5 miljoonaa lääkärikäyntiä ja miljoona hoitajakäyntiä. Se poistaisi jonot terveyskeskuksista kokonaan. Hyödynnettäessä digitaalisia etävastaanottoja on määrä vielä suurempi.
Tämä on SDP:n malli. Se on parempi ja tehokkaampi kuin hallituksen puuhaama kelakorvausmalli, jossa yksityislääkärin palkkio olisi 100 euroa vastaanottokäynniltä. SDP:n mallissa käyntejä saataisi paljon enemmän ja hoidon jatkuvuus toteutuisi. Sen merkitys on erityisen suuri. Laboratorio- ja kuvantamistutkimukset olisivat maksuttomat ja yhteys kotihoitoon tai sairaaloiden erikoispalveluihin olisi suora.
Mistä tarvittavat lääkärit lisää? Ratkaisu on OMALÄÄKÄRI- ja OMAHOITAJA-malli. Se on vetovoimatekijä. Myös yksityistä ostopalvelua voidaan käyttää täydentämään omaa toimintaa.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.