Numero
äänestä numerolla
45

Aki Linden

Yleinen

Mitä opimme Esperistä?

EsperiCaren vanhustenhuolto nousi tällä viikolla otsikoihin laiminlyöntien takia. Hallitus pyrkii kääntämään keskustelun voimassaolevaan lainsäädäntöön ja perustelee, että juuri siksi pitäisi sote-uudistus toteuttaa. EsperiCaren tapaus paljasti kuitenkin juuri niitä heikkouksia, jotka tulevat vain pahenemaan jos soten tämän hetkiset linjaukset menevät läpi, sillä:

  • Suuret ketjut pärjäävät pienyrityksiä paremmin kilpailutuksissa. Niillä on siihen tarvittavat hallinnolliset resurssit ja kokemusta ja riskinottokykyä. Näille ollaan antamassa kaikki hoivapalvelut sote-uudistuksessa.
  • Pääomasijoittajan yritys ja esim. kolmannen sektorin yritys ovat eri asioita. Pääomasijoittaja hakee tuottoja ja pääomat on nimenomaan siksi sijoitettu hoitobusinekseen, että voittoja tulisi. USA:ssa muuten sairaaloista vain 20 % on ”for profit private”-tyyppisiä, 55 % ”non profit private”-tyyppisiä ja 25 % julkisyhteisöjen omia yksiköitä. Vaara piilee juuri näissä ”for profit”-private ketjuissa! Suomeen on syntynyt kuluneen 10 vuoden aikana satoja ”hoivamiljonäärejä” kun isot pääomaketjut ovat ostaneet pienyrityksiä. Jollakin tavalla nämä sijoitukset on uusille omistajille tuloutettava ja se tapa on tiukka kulukuri.

Aina voi byrokratiasta ja hallinnosta nipistää, mutta se ei riitä, vaan enin osa leikataan itse toiminnasta. Itse maksavien asiakkaiden tai potilaiden (esim. lääkärikeskukset) kyseessä ollen toinen keino on hintojen raju korottaminen, mutta se ei onnistu helposti kuntien kilpailutuksissa, silloin jäljelle jää kulujen leikkaaminen

  • Valvonnan resurssit ovat riittämättömät. Sote-uudistus tulee niitä edelleen heikentämään. Tämä on myös todettu eduskunnan sote-valiokunnalle annetuissa lausunnoissa. Maakunta sinänsä on tietysti ”hartioiltaan leveämpi” kuin kunta, mutta varsinainen valvonnan resurssi on uudessa järjestelmässä pienempi ja tärkeimmäksi on nostettu omavalvonta. Toimintaa valvoo itse asiassa mitä suuremmissa määrin kilpailuvirasto, koska kilpailu on nostettu keskeiseksi asiaksi uudessa järjestelmässä.
  • Peruskysymys on itse hoiva- ja hoitotoiminnan resurssien riittämättömyys. Tämä on tietysti vaikea asia, koska aina voidaan osoittaa, että joku yksikkö toimii hyvin pienilläkin resursseilla, ja toinen huonosti suuremmillakin resursseilla. Kyse on kuitenkin kokonaisuudesta, variaatiota on aina, mutta jos resurssit ovat liian niukat, lopputulos eli potilaan terveys tai asiakkaan hyvinvointi kärsii. Tietenkin on myös kyse johtamisesta, toimintatavasta, malleista, kulttuurista ja jopa innostuksesta. Useat yrittäjät tekevät todella työtään antaumuksella. Ja niin tehdään myös useissa yksiköissä julkisella sektorilla. Molemmilla sektoreilla on hyviä ja huonoja yksiköitä, mutta julkisen omistajan on helpompi puuttua suoraan omistamiensa yksiköiden toimintaan kuin ostopalveluyksiköiden toimintaan, vaikka teoriassa senkin pitäisi onnistua, mutta siis teoriassa.

LOPUKSI.

Soteuudistuksella on kaksi tarkoitusta.

  1. Palveluiden järjestämisvastuun siirtäminen kunnilta ja kuntayhtymiltä 18 maakunnalle, joiden toimintaa rahoittaa valtio, joka tavoittelee uudistuksella 3 miljardin kulujen kasvun leikkaantumista, sekä
  2. Erittäin laaja palveluiden lakiin perustuva ”pakkoulkoistus”, jota markkinoidaan valinnanvapauden nimellä. Yrityssektorille on luvattu kuuden miljardin laajuinen ulkoistus. Se koskee valtavaa määrää toimintoja. Terveyskeskus hajoaa pirstaleiksi: lääkärinvastaanotto menee yksille yrityksille, hammashuolto toisille, kotisairaanhoito kolmansille, neuvolat (jos maakunta niin päättää) neljänsille, työterveyshuolto viidensille ja itse maakunnalle jää osa toiminnoista.

Tästä tulee ”turkkilainen basaari”, jonka uumenissa vajaavaltaiset ja usein heikossa asemassa olevat palveluiden suurtarvitsijat yrittävät ”shoppailla” parhaan kykynsä mukaan.

Niinpä tämä ”palvelut markkinoille” -osa koko sote-uudistusta joutaa uudelleen kirjoitettavaksi ja kun nämä kaksi osaa on yhteen sidottu Kokoomuksen vaatimuksesta, on valitettavasti kaadettava koko paketti, eli sekin osa (”leveämmät hartiat”), jossa olisi järkeä.