Ministeri Kaisa Juuson ero

Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson ero tehtävästään tänään tuli ja ei tullut minulle yllätyksenä. Yleisellä tasolla ero ei ollut yllätys, ajankohta oli.

Ensiksi ajattelin, että kyse oli jostain akuuttia hoitoa vaativasta vakavasta sairaudesta, mutta Juuson ”erokirjeen” sanamuodot viittaavat enemmän turhautumiseen ja väsymiseen tehtävässä.

Olimme eduskuntakauden 2019-2023 molemmat sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäseniä eli istuimme useita tunteja viikossa samoissa kokouksissa suoraan vastakkain. Opin tuntemaan Kaisa Juuson sympaattisena ja asiallisena ihmisenä, jolle vanhusten ja potilaiden asiat ovat tärkeitä. Hän kritisoi usein esimerkiksi suurten hoivayhtiöiden toimintaa. Helsingin Sanomien arvokartalla, joka perustui vaalikonevastauksiin, hän oli oikeisto-vasemmistojanalla keskiviivan vasemmalla puolella.

Juuson tultua ministeriksi ehdotin hänelle muutaman kerran, että voisimme keskustella aivan vilpittömästi hänen johtamansa ministeriön asioista, mutta hän selvästi arasteli tällaista ja paria lyhyttä keskustelua lukuunottamatta tämä yhteydenpito ei jatkunut. Syksyllä 2025 hakeuduin hänen seuraansa eduskunnan Pikkuparlamentin ravintolassa ja keskustelimme pidempään ja hyvin rakentavassa hengessä. Sanoisin jopa, että ”tsemppasin” häntä.

Orpon-Purran hallituksessa Juuso joutui toteuttamaan ankaraa talouspolitiikkaa, jota Kokoomus vaati ja ajoi ja valtiovarainministeri Purra toteutti ja äänekkäästi propagoi. Sosiaali- ja terveysministeri joutui kuvaannollisesti ”puun ja kuoren väliin”. Se näkyi selvästi Juuson puheissa ja otteessa. Myös asioiden laajuus näytti olevan toisinaan hänelle vaikeaa hallita. Kompastelua tuli paljon ja media arvosteli usein. Myöskään me oppositiossa emme hänen toimintaansa kiitelleet, vaan kritisoimme kovasti. Se ei ollut suunnattu henkilöön, vaan asioihin. Ehkä jämäkämmällä otteella ja paremmalla asiantuntemuksella hän olisi tehtävästä selvinnyt näissä vaikeissakin olosuhteissa. Mutta nyt tuli siis mitta täyteen. Eeva Kuuskoski-Vikatmaa erosi samalla tavalla sosiaali- ja terveysministerin tehtävästä keväällä 1992 kun hän ei voinut hyväksyä Esko Ahon hallituksen säästötoimenpiteitä. Kaisa Juusokin olisi voinut liittää eroonsa selkeän kritiikin Orpon-Purran hallituksen leikkauksia kohtaan, mutta ehkä oma tahto tai voima ei siihen riittänyt.

Toivon Kaisa Juusolle toipumista ja palaamista pikaisesti eduskuntatyöhön.