Miksi kritisoimme julkisen terveydenhuollon heikentämistä ja yksityisen terveydenhuollon suosimista yli 65-vuotiaiden ”kokeilussa”?

Eduskunta lyö huomenna lukkoon lain, jonka nojalla yli 65 -vuotiaille voidaan yksityisessä terveydenhuollossa tarjota yleislääkärin lyhyt vastaanottoaika (”enintään 20 minuuttia”) 100 eurolla, josta Kela maksaa 72 euroa ja potilas 28 euroa, eli saman maksun, joka nyt on terveyskeskuksen asiakasmaksu. (Se oli vielä viime vuonna 20 euroa, mutta hallitus korotti sitä.) Myös 18 eri laboratoriokoetta, sydänfilmin ja keuhkokuvan voi saada ”alennettuun” hintaan, mutta ei kuitenkaan maksuttomasti.

Kyseessä on vuoden 2027 loppuun kestävä ”kokeilulaki”. Lääkärikäyntejä saa olla enintään kolme vuodessa.

Miksi SDP ja muut oppositiopuolueet kritisoivat tätä lakia? Miksi myös 37 asiantuntijaa 41:stä, joita eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta (StV) kuuli, kritisoivat sitä?

Tässä syitä, miksi laki ei ole hyvä, vaikka voi ensituntumalta sellaiselta tuntua.

1. Hallitus leikkasi terveyskeskuksilta rahoitusta 130 miljoonaa euroa ja pidensi lakisääteistä hoitoon pääsyä 14 vuorokaudesta kolmeen kuukauteen. Tämä vastaa n 1/3 kaikkien Suomen terveyskeskuslääkäreiden ei-kiireellisen hoidon resursseista. Tämän vaikutus näkyy jo terveyskeskuksissa. Hallitus korotti terveyskeskusmaksun 20 eurosta 28 euroon.
2. Kokeilu rahoitetaan Kelan toimesta. Sen ”hintalappu” on 25 milj euroa tänä vuonna syys-joulukuussa ja 87 milj euroa sekä vuonna 2026 ja 2027. Valtio maksaa tästä puolet myymällä valtion omaisuutta ja toisen puolen Kela kerää palkansaajilta ja eläkeläisiltä ns sairaanhoitomaksuna palkasta tai eläkkeestä.
3. Kokeilu johtaa lääkäreiden siirtymiseen terveyskeskuksista yksityisiin lääkärikeskuksiin, koska ansio voi olla moninkertainen siellä. Lyhyellä työviikolla saa korkean ansion. 3 tai 4 potilasta tunnissa tuottaa 300-400 euroa, josta osan ottaa yritys ja osan saa lääkäri.
4. Lyhyt käynti ei sovi iäkkäälle ja monisairaalle. Tämän totesivat suoraan Kokoomuksen lääkärikansanedustajat. Niin pientä syytä tai vaivaa ei olekaan, etteikö potilas ”kelpaisi” vastaanotolle, josta saa 100 euron palkkion. Tällainen malli varmasti lisää käyntejä, mutta onko tämä vaikuttavaa ja tehokasta.
5. Hallitus puhuu omalääkärimallista. Tämä ei ole sellainen. Tämä malli perustuu kokeiluaikana lyhyisiin, yksittäisiin käynteihin. Muu henkilökunta esim sairaanhoitaja, kotihoitaja, fysioterapeutti, sosiaalihoitaja jne eivät kuulu potilaan hoitotoimiin. Myös julkinen erikoissairaanhoito on tästä erillään.
6. Yksityiset palvelut eivät jakaannu maassamme ikääntyneen väestön mukaisesti. Palveluja on eniten pääkaupunkiseudulla ja Turun seudulla ja eräissä maaseutukeskuksissa.
7. Hallitus tavoittelee miljoonan vastaanottokäynnin siirtyvän terveyskeskuksista yksityisille lääkäriasemille. Tähän eivät nykyiset ”tyhjät ajat” riitä, vaan tarvitaan satojen lääkäreiden siirtyminen terveyskeskuksista yksityiselle sektorille.
8. Monisairaat potilaat jäävät väheneville terveyskeskuslääkäreille. Se lisää työn kuormitusta ja houkuttaa yhä useampaa lopettamaan työn terveyskeskuksissa.
9. Muut kuin edellä kerrotut laboratorio- ja kuvaustutkimukset maksavat edelleen ”maltaita” yksityisillä. Esimerkiksi polvikuvaus. Lisääkö tämä yksityisen ja terveyskeskuksen päällekkäistä käyttöä vai maksavatko potilaat mukisematta nämä tutkimukset yksityisellä puolella. Varmasti myös yksityisen sektorin erikoislääkäripalveluiden markkinointi ”täydellä hinnalla” lisääntyy – niitä palveluja tämä ”kokeilu” ei koske.
   

Tässä syitä miksi professorit, hyvinvointialueet, HUS, THL, Lääkäriliitto, muut ammattiliitot jne. kritisoivat ja vastustivat tätä ”kokeilua”. Se on sekava ja rahaa palaa paljon.

Samalla rahalla yli 65-vuotiaat potilaat saisivat enemmän palveluja julkisissa terveyskeskuksissa. Asiantuntijat kannattivat, että rahoitus annettaisiin hyvinvointialueille. Ne voivat tarvittaessa hankkia palveluja potilaille myös yksityiseltä sektorilta ostopalvelulla, palvelusetelillä tai ns. ammatinharjoittajamallilla.

Kaikkein tärkeintä olisi toteuttaa nopeasti kattava omalääkäri- ja omahoitajamalli koko Suomeen. Terveydenhuoltoa tulee kehittää vakaasti ja terveyskeskuksiin tukeutuen. Se on potilaiden – ja veronmaksajien – etu.