Numero
äänestä numerolla
45

Aki Linden

Sote

”Kokoomuksen ”sotemalli”

Kokoomus julkaisi tänään keskiviikkona 20.3. sitten paljon kohutun sote-mallinsa. Eilen tiistaina 19.3. illalla Ruskon vaalipaneelissa Kokoomuksen kansanedustaja ei vielä osannut sanoa millainen se on. Vähän hätäisesti kyhätyltä se vaikuttaa. 13 päivää sitten Kokoomus vielä yritti ajaa eduskunnassa väkisin päätökseen kokonaan toisenlaista mallia.

Leikitäänpä ajatuksella, että se olisi onnistunut. Neljä vuottahan sitä yritettiin rahaa säästämättä ja koko Suomen hallintokoneisto tähän tarkoituksen valjastaen.

Jos se olisi onnistunut, Kokoomuksen äänin ja voimalla olisi siis tullut Suomeen vuosikymmeniksi kokonaan toisenlainen malli kuin mitä Kokoomus tahtoi!

En ihmettele, jos kansalaiset ovat välillä hyvin kriittisiä poliittisia päättäjiämme kohtaan.

Mikä nyt sitten on Kokoomuksen ”sotemalli”?

Lähinnä esitettiin Orpon ja Häkkäsen suulla linjauksia eli ei mitään selkeää kokonaisuutta, saati taloudellisia laskelmia. Ei kovin vakuuttavaa.

Käteen jäi se, että ”kaupungit ovat valmiina” lähtemään nopeasti toteuttamaan sote-uudistusta.

Siis mitkä kaupungit, millä tavalla ja millaista sote-uudistusta?

Sen tiedämme, että kuusi suurinta kaupunkia ovat sitä mieltä, että ainakin NE ITSE ovat riittävän suuria ja ”leveäharteisia” hoitamaan itse sote-palvelunsa.

Tästä en ole eri mieltä.

Onhan Helsinki 650 000 asukkaallaan suurempi kuin mikään Suomen maakunnista itse Uuttamaata lukuun ottamatta. Espookin on väkiluvultaan suurempi kuin Keski-Suomi, eli se olisi kooltaan viidenneksi suurin ”maakunta”.

Turku, Tampere ja Oulu ovat kiistatta suomalaisittain suurten maakuntiensa keskuskaupunkeja. Eli kyllä ne pystyvät hoitamaan omat julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut.

Mutta onko Kokoomus nyt lakannut tavoittelemasta ns. vertikaalista integraatiota eli erikoissairaanhoidon, kehitysvammaisten erityishuollon ja kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden yhdistämistä.

Nimittäin yksikään maamme kuudesta suurimmasta kaupungista ei ole kykenevä ja riittävän vahva kantamaan vastuuta yliopistollisesta keskussairaalasta.

Se jäisi siis eri organisaatiolle kuin kaupunkien oma sote?

Samaa voidaan kysyä Kuopion ja KYSin suhteesta, Jyväskylän ja Keski-Suomen keskussairaalan suhteesta, Porin ja Satakunnan keskussairaalan suhteesta jne. Kokoomus on ollut eräs kärkkäimpiä erillisten sairaanhoitopiirien arvostelijoita.

Edellinen pääministeri Katainen kutsui niitä ”mustaksi aukoksi” ”johon kuntien rahat uppoavat” – ikäänkuin näiden rahojen vastikkeeksi ei saataisi hengenpelastavia palveluja.

Luulen osuvani oikeaan, jos vastaan itse, että meille jäisi erikseen ainakin ne sairaanhoitopiirit, joissa on ylopistollinen sairaala ja keskuskaupungit hoitaisivat itse omat palvelnsa kuten nykyisin. Näiltä osin ei nykytilanne siis muuttuisi.

Lue myös: Ehdottiko Orpo miljardia euroa julkiseen terveydenhuoltoon

Vai tarkoittaako Kokoomus, että kaupungit vain käynnistävät nevottelut maakunnan kokoisten vapaaehtoisten ”kaiken kattavien” sote-kuntayhtymien muodostamiseksi?

Orpon puheenvuoron mukaan ”tällaisiakin voi syntyä” – siis voi syntyä, mutta onko niiden muodostaminen Kokoomuksen tavoite? Jää epäselväksi.

Maassammehan on nyt kahdeksan kuntien vapaaehtoisilla päätöksillä syntynyttä tällaista ”kaiken kattavaa” sote-kuntayhtymää. Hienoa, että sellaiset on saatu muodostettua.

Onko Kokoomuksen linjana muodostaa sellaiset koko Suomeen ja minkä kokoisina?

Entä jos joku kunta ei maakunnan alueella haluakaan mukaan – kuten vaikkapa Rauma Satakunnassa tai joku muu jossain muualla. Vapaaehtoisten kuntayhtymien syntyminen on loppujen lopuksi ollut hyvin hidasta viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana.

Huolimatta kahdeksasta sellaisesta, on niiden yhteinen väestökattavuus alle 20 % koko Suomen väestöstä.

Jää siis nähtäväksi, mitä alkaa tapahtua, vai alkaako tapahtua mitään?

On hyvä muistaa, että koko keskustelu sote-uudistuksen tarpeesta alkoi Paula Risikon esittämästä ”Risikon mallista” 29.8.2009 ja se perustui juuri siihen, että nykyiset Suomen kunnat eivät ole rittävän vahvoja ja kyvykkäitä huolehtimaan tulevaisuudessa sote-palveluiden rahoituksesta ja järjestämisestä.

Tilalle Risikko ehdotti viittä erikoispalvelijen piiriä ja peruspalveluista vastaamaan sote-alueita. Tämä oli siis kaksitasoinen malli, jollaista Kataisen hallituskin sitten ohjelmassaan lähti toteuttamaan siten muokattuna, että sote-alueet korvattiin ”vahvoilla peruskunnilla”.

Edellä kerrotun ajauduttua ongelmiin, löysivät kaikki puolueet toisensa keväällä 2014 viiden suuren, täysin integroidun piirin mallista.

Se on toistaiseksi ollut radikaalein ja samalla paras malli palvelujärjestelmän uudistamiseksi. Se kaatui perustuslakivaliokunnassa siihen, että mallin rahoitus oli esitetty toteutettavaksi kuntien verojen ”pakko-ottona” näille piireille.

Tämä oli vastoin kuntien vahvaa itsehallintoa

Kahta kolmasosaa kuntaveron tuotosta ei voida siirtää kuntien ulkopuolelle päätettäväksi. Neljäsosa sen sijaan voidaan siirtää, kuten nyt tapahtuu monissa kunnissa erikoissairaanhoidon ja kehitysvammaisten erityishuollon osalta.

Itsehallinnon raja kulkee siis perustuslakivaliokunnan tulkinnan mukaan tässä välissä. Tätä mallia Kokoomus oli innolla ajamassa. Valtion rahoituksella tai alueen omalla verotuksella olisi tämä perustuslakiongelma poistunut – kuten se tietysti poistuu kuntien oman itysehallintonsa puitteissa tehdyillä vapaaehtoisilla sote-kuntayhtymillä.

Sipilän hallituksen sote-historiaa en käy läpi, koska se lienee kaikkien mielessä.

Kokoomushan oli siihen ”kaulaa myöten” sitoutunut, kunnes se ajoi karille.

Eli millaisen sotejärjestelmän Suomi Kokoomuksen tavoittelemana saa? Se jää kokonaan auki. Miten ratkaistaan pienten ja köyhien kuntien ongelma: korkea kuntavero, suuri vanhusten määrä, lääkärivaje?

Ainakin kokonaisulkoistuksille Kokoomus haluaa jättää oven auki. Kasvaahan siinäkin suurten terveysyritysten liikevaihto. Valinnanvapautta tosin niissä malleissa ei ole.

Valinnanvapaus näyttää jääneen Kokoomuksella nyt kokonaan taka-alalle

Tämä on varmasti arvioon perustuva poliittinen johtopäätös; siksi sekava ja toiminnallisesti riskialtis hallituksen esityksen valinnanvapausmalli oli.

Sitkeästi Orpo ja Kokoomus sitäkin jaksoi puolustaa yli kolmen vuoden ajan!

Sen sijaan hoitotakuun kiristämisen nosti Kokoomus vahvasti esille. Tämähän oli jo pari vuota sitten neivottelujen kohteena myös hallituksen sisällä ja mm. sairaanhoitopiireiltä pyydettiin julkisuudelta salassa silloin arvioita asiasta.

Itse kannatin sitä silloin, eräät kollegat olivat skeptisempiä johtuen sen aiheuttamista lisäkuluista. Itse lähdin siitä, että jos hoitotakuuta tiukennetaan, saadaan tietysti lisää rahaakin kapasiteetin kasvattamiseen joko omana työnä tai ostoina.

Silloin puhuttiin nykyisen kuuden kuukauden hoitotakun sijasta kolmen kuukauden hoitotakuusta.

Tänään Kokoomus linjasi KUUKAUDEN HOITOTAKUUN!

Suurensin kirjaimia, koska ehdotus on tavattoman radikaali. Saman tien kerron itse kannatavani sitä. Mutta onko ”alhaisten verojen” Kokoomus valmis itse tähän? Hintalappu on nimittäin vähintään 600-700 miljoonaa euroa! Tästä 200 miljoonaa on perusterveydenhuollon lääkäritoiminnan osuus, 200-300 miljoonaa hammashuollon osuus ja 200-300 miljoonaa erikoissairaanhoidon osuus.

Näiden lisäksi ymmärtääkseni Kokoomuskin sitoutui parantamaan vanhustenhuollon hoitohenkilöstömitoitusta, jonka kustannus on 300 miljoonaa euroa. Nyt on miljardi koossa.

Kun itse julkistin tällaisen muutossuunnitelman, paheksui oikeisto sitä.

Tervetuloa nyt tiimiin!

Tehdään tämä reformi yhdessä.

Nimittäin tällainen on kuukauden hoitotakuun ja vanhustenhuollon laadun korjaamisen hintalappu. Kuntatasolla kyse on yhden prosenttiyksikön verojen noususta.

Valtio varmaan tulee apuun, jotta ennestään korkea kuntavero ei nousisi näin voimakkaasti.

Vaalikoneiden perusteella Kokoomus on lähinnä julkisten menojen sopeuttamisen ja jopa leikkaamisen kannalla, joten käänne on nyt todella suuri.

Vai onko sittenkään? Jospa tämä on vain ns. vaaliretoriikkaa?

Sääli, jos siitä olisi kyse.Nimittäin tämän suuruusluokan uudistuksen me Suomessa tarvitsemme.

Lisäys kirjoitukseen

Tämän päivän tiedotusvälineissä (21.3.2019) on tarkemmin Kokoomuksen hoitotakuusta. Se onkin lievempi kuin eilen ylimalkaisesti uutisoitu ”yksi kuukausi julkiseen hoitoon”.

Tämä koskikin vain terveyskeskusten lääkärivastaanottoa eli ei ole kovin ihmeellinen tavoite. SDPllä vastaava tavoite on viikko ! ja vuonna 1994 ! valtioneuvosto vahvisti sen kolmeksi päiväksi ! Hammashuoltoom Kokoomus ehdottaa kolme kuukautta (nyt 6 kk) ja erikoissairaanhoidon poliklinikalle kahta kuukautta (nyt 3 kk) ja kiireettömään hoitoon pääsyyn kolmea kuukautta (nyt 6 kk).

Nämähän ovat aika vähäisiä nopeutuksia, mutta toki oikeaan suuntaan. Ei näistä sillä rahalla selvitä, jonka Kokoomus on laskenut eli 50-80 miljoonaa euroa, vaan ainakin 300-400 miljoonaa tarvitaan. Kuten sanoin, ”jään seuramaan” Kokoomuksen kuntabudjettien linjauksia.