SYÖVÄNHOIDON TULOKSET SUOMESSA OVAT JÄÄNEET JÄLKEEN MUISTA POHJOISMAISTA.

Tänään YLE 1:n M.O.T. käsitteli syövänhoidon tuloksia. ”Mittarina” käytettiin vakiintuneeseen tapaan ns viiden vuoden elossaololukuja. Toisin sanoen kuinka suuri osa tietyn syövän saaneista tai kaikista syöpäpotilaista on elossa viiden kuluttua syövän toteamisesta, esimerkiksi yli 90 %, joka on ”tulos” naisten yleisimmässä syövässä eli rintasyövässä, tai 70 % tai 30 %, kuten eräissä muissa syövissä.

Pohjoismainen vertailu osoitti, että Suomi on 2000-luvulla jäänyt jälkeen muista Pohjoismaista. Tämä on tilanne useassa syövässä sekä miehillä että naisilla, mutta ei kaikissa. Syöpäkuolemat lasketaan yhteen viideltä vuodelta, ei siis joka vuodelta erikseen. Tällä vältetään yhden vuoden satunnaiset heilahtelut. Viimeisin jakso oli 2019-2023. Sitä edeltävä jakso 2014-2018 jne.

Kuulin jo tänään useita selityksiä mistä tämä negatiivinen kehitys voisi johtua. Eräs henkilö mainitsi syyksi Sote-uudistuksen. Hän ei ollut huomannut, että tilastot olivat tätä edeltäneiltä vuosilta. Silloin Suomessa yksittäiset kunnat rahoittivat julkista terveydenhuoltoa. Ero muihin Pohjoismaihin repesi pääosin vuosien 2010-2020 välisenä aikana.

Vaikka olen poliitikko, olen myös lääkäri, ja siksi olen aika pidättyväinen yksinkertaisten syiden esittämisessä. Seuraavat syyt ja niiden yhteisvaikutukset tulevat kuitenkin väistämättä mieleen.

Suomessa on syövän hoidossa käytetty muita Pohjoismaita vähemmän uusia immunologisia lääkkeitä. Ne ovat kalliita, jopa erittäin kalliita.

Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on epätasa-arvoisempi kuin muissa Pohjoismaissa. Väestön valtaosalla odotusajat perusterveydenhuollon julkiselle lääkärille ovat pitkät, myös suoranaista ”ei oota” on tarjolla. Tämä vaikuttaa myös laboratorio- ja kuvantamispalveluiden saatavuuteen.

Suomen sairaaloiden jonotusajat ovat myös pitkät, vaikka syöpäpotilaat usein ohittavatkin jonossa muut potilaat.

Suomessa ylipäätään käytetään julkisia varoja eli verorahaa vähemmän terveydenhuoltoon kuin muissa Pohjoismaissa. Osa tästä nuukuudesta kohdistuu sitten myös syövänhoitoon.

Lopuksi totean, että nykyinen hallitus on näitä ongelmia lisännyt ja syventänyt leikkaamalla hyvinvointialueilta rahoitusta. Mikä sen vaikutus on syöpäkuolemiin, siitä on liian varhaista esittää mitään mielipidettä.