Lausuntokierroksella oleva lakiesitys hyvinvointialueiden rahoituksen leikkauksesta 390 miljoonalla eurolla on saanut paljon julkisuutta nimenomaan Helsinkiä ja Länsi-Uudenmaan alueita koskevana leikkauksena. Vastustajiin on liittynyt myös joukko hallituspuolueiden kansanedustajia ko alueilta. Ymmärrän, että valtamedian huomio kohdistuu Helsingin ja Uudenmaan asioihin, mutta kyllä tämä on koko terveydenhuollon, vanhustenhuollon ja muiden sosiaalihuollon palveluihin kohdistuva rahoituksen leikkaus, ja sellaisena tätä tulisi käsitellä. Olisiko tämä jotenkin ”parempi” jos pääkaupungilta leikattaisiin vähemmän ja muilta alueilta enemmän? Ei toki. Leikkausta tulee vastustaa kokonaisuudessaan.
En selosta koko 119-sivuista lakiluonnosta, joka sisältää paljon monimutkaisia teknisiä yksityskohtia. Olen sen pariin kertaan huolella lukenut, ja sen sisältö on ns ”hallussa”. Ehdotus perustuu suoraan Orpon hallitusohjelmaan, jossa tavoitellaan kahden miljardin leikkauksia hyvinvointialueiden rahoituksen kasvuun. Osa tästä toteutuisi ns tehtävien vähentämisellä, osa kaavamaisesti rahoituksen perusteita muuttamalla. Ensiksi mainittuun ryhmään kuuluu esimerkiksi hoitoonpääsyn heikentäminen ja siitä kertyvä 130 miljoonan euron säästö, jälkimmäiseen ryhmään nyt käsiteltävä leikkaus.
Kaikkiaan kyse on kahdeksaa eri rahoitukseen vaikuttavaa tekijää koskeva muutos. Osa niistä lisää hieman jonkun alueen rahoitusta, suurin osa vähentää. Siksi on syytä tällaisessa lyhyessä yhteenvedossa keskittyä yhteisvaikutuksiin. Ne löytyvät parhaiten lakiluonnoksen sivulta 58 taulukosta 18.
Helsinki menettäisi 143 euroa asukasta kohti, joka merkitsee rahassa yhteensä 102 miljoona euroa. Länsi-Uusimaa menettäisi 103 euroa per asukas ja yhteensä 54 miljoona euroa. Varsinais-Suomi menettäisi 98 euroa per asukas ja yhteensä 49 miljoona euroa. Pohjois-Pohjanmaa menettäisi 80 euroa per asukas ja yhteensä 34 miljoona euroa. Nämä muodostavat jo 239 miljoona euroa koko 390 miljoonasta eurosta.
Mitä 390 miljoona euroa tarkoittaa?
Puhtaasti henkilöstökuluina tämä tarkoittaisi 6000 sotealan työntekijän lopputiliä, siis lääkäreiden, hoitajien, psykologien jne. Alueiden kulurakenteet ovat erilaisia. Eräillä alueilla oman henkilöstön osuus kuluista on 60%, eräillä 30%. Esimerkiksi Uudellamaalla eivät HUSin henkilöstömenot näy hyvinvointialueiden taloudessa henkilöstömenoina, vaan palveluiden laskutuksena. Sama tilanne on kaikkien alueiden yksityisen sektorin palveluostoissa. Viime kädessä niistäkin valtaosa on henkilöstömenoja.
On selvää, että kyse on Orpon-Purran hallituksen tavoittelemasta rajusta leikkauksesta, joka eniten vaikuttaa sairaiden ja muiden heikossa asemassa olevien kansalaisten palveluihin.
Olisi suotavaa nähdä ”kapinaliikkeessä” lisää hallituspuolueiden kansanedustajia.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.