Tulevan eduskuntakauden 2023-27 yksi suuri asia on – turvallisuuspolitiikan ja talouden ohella – terveydenhuollon jälleenrakennus.

Miksi puhun/kirjoitan jälleenrakennuksesta? Siksi, että viimeksi kuluneen 20 vuoden aikana terveydenhuollon kehitys monista yksittäisistä edistysaskeleista huolimatta ei ole ollut sellaista, mitä sen olisi pitänyt olla Suomen kaltaisessa kehittyneessä maassa. Esimerkiksi terveyskeskuksiin pääsi vastaanotolle vuonna 2000 paljon paremmin kuin nyt. Tässä suhteessa Suomi poikkeaa vertailumaista. Niissä jonoton ja vaivaton pääsy perusterveydenhuollon lääkärille on itsestäänselvyys, ja usein maksutonta.

Syksyllä 2000 eduskunta keskusteli hoitajapulasta ja yli puoluerajojen vaadittiin nopeasti rahoitusta 10 000 hoitajan lisäämiseen.

Terveydenhuolto kaupallistui 2000-luvulla. Pääomasijoittajien ketjut ostivat satoja pieniä yksityisiä terveysyrityksiä korkealla hinnalla. Apteekkari Sirpa Peura (Kokoomus) analysoi tätä erinomaisesti omassa tuoreessa FB-postauksessaan. Lähellä elinkeinoelämää oleva Talouselämä-lehti puolestaan julkaisi kriittisen artikkelin terveydenhuollon vuokratyövoimafirmoista, joiden laskutuksella ei ylärajaa tunnu olevan.

Yksityinen sektori – sekä sen julkisrahoitteinen että kaupallinen segmentti – kasvoivat voimakkaasti 2000-luvulla. Sairaanhoitopiirien palvelut saivat myös moninkertaisesti lisää resursseja perusterveydenhuoltoon verrattuna ja asiakkailleen maksuton työterveyshuolto laajeni.

Marinin hallituksen ohjelma oli julkisen terveydenhuollon ja siihen läheisesti liittyvän sosiaalihuollon (vanhustenhuolto, lastensuojelu, vammaispalvelut, sosiaalityö) kehittämisen suhteen kunnianhimoinen. Erittäin merkittävät lainsäädännön muutokset saatiinkin läpi: sote-uudistus, hoitajamitoitus, koulutusmäärien kasvattaminen, lastensuojelun avohoidon kehittäminen, hoitotakuu (voimaan kokonaisuudessaan 1.11.2024), vammaispalvelulaki, tuntuva kehittämisrahoitus mielenterveyspalveluihin, mm. Terapiat etulinjaan -hanke jne.

Koronapandemia kuitenkin oli ”maanjäristys” (erään kentällä toimivan esimiehen ilmaus tilanteesta), joka sitoi voimavarat, ohjasi huomiota viikosta toiseen selviämiseen ja hidasti varsinaista palveluiden kehittämistä. Siksi puhun jälleenrakennuksesta. Lainsäädännön tärkeät kivijalat eli hyvinvointialueet, hoitajamitoitus ja perusterveydenhuollon hoitotakuu on säädetty. Nyt on palveluiden sisällöllisen kehittämisen aika.

Seuraavat kymmenen kohtaa ovat tämän kehittämisen kulmakivet:

1. Hoitotakuu – viikossa hoitoon terveyskeskuksessa – astuu kokonaan voimaan 1.11.2024 ja lievempänä 1.9.2023 (kahdessa viikossa hoitoon kiireettömissä asioissa). Omalääkäri- ja omahoitajamallin avulla voidaan hoidon jatkuvuus turvata ja toteuttaa hoitotakuu parhaalla tavalla.
2. Ikäihmisten hoivan ja kotihoidon resursseja lisätään, omaishoidon korvauksia parannetaan ja omaishoitoa laajennetaan.
3. Vammaisten palveluja parannetaan ja uusi Vammaispalvelulaki toteutetaan käytännössä ja sen tulkinnat kentällä tehdään vammaisten yhdenvertaisuuden ja perusoikeuksien toteuttamisen lähtökohdista.
4. Julkisen hammashuollon palveluja laajennetaan – vihdoin! Ostopalveluja voidaan tässä hyödyntää kuten monessa muussakin palvelussa.
5. Mielenterveyspalveluiden rakennemuutos ja nopea hoitoon pääsy turvataan ”Terapiat etulinjaan”-mallilla.
6. Lastensuojelulaki uudistetaan ja lastensuojelun ennaltaehkäiseviä ja avohoidon palveluja vahvistetaan edelleen. Lastensuojelun jatkuvasti lisääntyvä kaupallistuminen katkaistaan ja korvataan julkisten palveluiden kehittämisellä.
7. Huume- ja muu päihdepolitiikka uudistetaan. Käynnistetään uusien palvelumuotojen kokeiluja. Ennaltaehkäisyä lisätään.
8. Sairaaloiden päivystyskriisi laukaistaan ensisijaisesti monisairaiden vanhusten palveluiden ja jatkohoidon kehittämisellä. Korjataan kiireellisen hoidon lakipykälien ja päivystysasetuksen virheet, mm. keinotekoinen ja liian jäykkä päivystysten määrittely, eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan sotelakimietinnössään esittämällä tavalla. Erikoissairaanhoidon alueellista yhteistyötä lisätään ja hoitojonot poistetaan.
9. Henkilöstön työnjaot, koulutus, rekrytointi, työolot ja johtaminen uudistetaan.
10. Asiakasmaksuja ja lääkkeiden omavastuita pienennetään.
    Onko tähän varaa? Yksityiskohtainen laskelmani osoittaa, että tämä voidaan toteuttaa julkisten terveysmenojen kahden prosentin reaalikasvulla (n. 400 miljoonaa euroa vuodessa). Nyt lainsäädäntö (rahoituslaki) perustuu yhden prosentin reaalikasvuun plus uusien palveluiden täysimääräiseen rahoitukseen, joka tarkoittaa, että tämän ”päälle” tuleva lisärahoituksen tarve ei ole 400 miljoonaa euroa vuodessa, vaan n. 150 miljoonaa euroa. Tämä on täysin realistinen toimenpideohjelma, myös taloudellisesti.