Jatkan Orpon hallituksen hallitusohjelman käsittelyä. Keskityn erityisesti sen lukuun 2 ”Toimiva ja kestävä hyvinvointiyhteiskunta”.

Hallitus aikoo poistaa tai lyhentää hoitojonoja. Se on hyvä tavoite. Tiedän siitä aihepiiristä jotain itsekin. Kolmesti olen ollut ”pelintekijän” paikalla, kun jonot on nollattu. Vuosina 1991-92 loimme Porin terveyskeskukseen omalääkärimallin, jonka seurauksena jokainen porilainen pääsi omalle lääkärille kiireettömissäkin asioissa jonottamatta. Vuonna 2002 pitkän lääkärilakon (2001) jälkeen lyhensimme Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kiireettömän hoidon jonot yliopistollisten sairaanhoitopiirien lyhimmiksi. Vuonna 2010 löi Valvira HUS:ille kahden miljoonan euron uhkasakon (toisena työpäivänäni 11.5.2010) vuodenvaihteen 2009/2010 laittoman pitkistä jonoista. Sain HUS:in hallitukselta valtuudet niiden poistamiseen ”tarvittavin keinoin”. Ne oli poistettu 31.12.2010 mennessä.

Keinot jonojen poistamiseen tiedetään. Ne ovat usealla eri tavalla tapahtuva toiminnan kehittäminen ja resurssien kohdentaminen jonojen poistoon. Jälkimmäinen voidaan tehdä usealla eri tavalla: siirtämällä resursseja toiminnan sisällä, käyttämällä taloudellisia kannustimia esim. urakka- tai suoritepalkkaa, teettämällä suunnitellusti henkilöstön vapaaehtoisia (ja riittävästi kannustettuja) ylitöitä eli lisätyötä, hankkimalla ostopalveluja toiselta julkiselta työnantajalta tai yksityissektorilta tai käyttämällä palveluseteliä.

Kaikki edellä kerrotut keinot ovat myös nyt mahdollisia. Osin niitä käytetäänkin. Koronan aikana jonot ja kokonaan hoitamattomien potilaiden määrät kasvoivat ja se teki jonojen purkamisesta entistä haastavampaa, etenkin kun henkilöstövaje samaan aikaan paheni.

Orpon hallitusohjelman liitteessä 4, ”Määräaikainen 4 miljardin euron investointiohjelma”, on varattu 400 miljoonaa euroa kohteeseen ”Sotepalveluiden vaikuttavuusinvestoinnit ja hoitojonojen purku”. Hallitusohjelman tekstipuolella on kerrottu, että jo heti alkusyksyllä palautetaan yksityisen terveydenhuollon kela-korvauksiin rahoitusta ja sitten luodaan kokonaan uudenlainen – määräaikainen? – kela-korvausten malli, jolla jonoja varsinaisesti puretaan. Yksityiskohtia ei ole vielä julkistettu, mutta Kelalla on tiettyjä malleja jo valmisteltu.

Mitä mieltä olen tästä ”sairausvakuutusmallista”? Kyllä sillä jonoja saa lyhennettyä, jos se oikealla tavalla suunnitellaan, mutta paras malli jonojen poistamiseen se ei ole. Selitän tuonnempana, miksi. Kyse ei ole siitä, että tätä nyt esittää oikeistohallitus, vaan ihan objektiivisesti ja analyyttisesti on parempia keinoja – jos kerran 350 miljoonaa euroa ylimääräistä rahaa on käytössä (osa 400 miljoonasta eurosta menee muuhun tarkoitukseen).

Suomen Lääkäriliitto on samaa mieltä. Se toteaa 19.6.2023 antamassaan tiedotteessa: ”Hallitus pyrkii purkamaan hoitojonot kertaluontoisella panostuksella kela-korvauksiin. Lääkäriliitto kiittää pyrkimyksestä ratkaista ongelma, mutta ehdottaa, että panostus toteutettaisiin hyvinvointialueiden kautta. Tällöin on paremmat mahdollisuudet varmistaa hoidon jatkuvuus ja säilyttää palveluketju eheänä. Tässä työssä voidaan myös hyödyntää yksityisiä palvelutuottajia. Pelkkä kela-korvausten kasvattaminen ei ratkaise hyvinvointialueiden henkilöstön saatavuusongelmia ja lisää järjestelmän monikanavaisuushaastetta.”

Moni kesän aikana tapaamani kokoomuslainen terveysvaikuttaja pitää parempana mallia, jossa rahoitus ohjataan hyvinvointialueille. Ne voivat sitten käyttää osan siitä ostopalveluihin.

Mitä kela-korvauksille on viime vuosina tapahtunut? Heti aluksi on syytä muistuttaa, että käsite ”kela-korvaus” on epätäsmällinen. Kansaneläkelaitos maksaa sairausvakuutuskorvauksia yli neljä miljardia euroa vuosittain. Merkittävä osa tästä tulee valtion budjetin kautta. Suurin kohde ovat lääkekorvaukset, sitten sairauspäivärahat ja vanhempainrahat, seuraavaksi kuntoutus ja sitten matkakorvaukset. Ne ovat ”kela-korvauksia”. Lopuksi tulevat pienimpinä nämä yksityisen hoidon ja tutkimuksen korvaukset. Vuonna 2021 oli yksityisten lääkäripalveluiden kela-korvaukset 51 miljoonaa euroa, hammashuollon kela-korvaukset 45 miljoonaa euroa ja tutkimuksen ja muun hoidon (laboratorio, kuvantaminen, fysioterapia jne.) 71 miljoonaa euroa. Jälkimmäinen on ollut tasaisesti 40 miljoonaa euroa vuosittain, mutta koronaan liittyvät korvaukset nostivat tasoa väliaikaisesti.

Sipilän hallitus teki rajut leikkaukset yksityisen terveydenhuollon kela-korvauksiin. Suun terveydenhuollon leikkaus oli jopa 70 %, eli tasolta 130 miljoonaa euroa tasolle 40-45 miljoonaa euroa. Marinin hallitus leikkasi myös kela-korvauksia. Toisin kuin oppositio silloin ja nykyinen hallitus nyt väittävät, kaikkia Marinin hallituksen uudistuksia ei suinkaan rahoitettu ”velkaa lisäämällä”. Vanhustenhuollon parantaminen kiristämällä hoitajamitoitusta oli pakko rahoittaa osittain siirtämällä rahoitusta ”STM-kokonaisuuden” sisällä. Osa tästä – n. 60 miljoonaa euroa – otettiin kela-korvauksista. Lääkärinpalkkioiden korvaukset puolitettiin, tutkimuksen ja muun hoidon korvaukset poistettiin melkein kokonaan, mutta hammashuollon korvauksiin ei koskettu.

Edellä kerrotulla lääkärinpalkkioiden korvausten 50 miljoonalla eurolla on potilas saanut n. 16 euron korvauksen keskimäärin 100 euron lääkärinpalkkiosta ja 40 miljoonan euron hammashuollon korvaussummalla noin 20 euron korvauksen keskimäärin 200 euron hammaslääkäripalkkiosta. Eli 85-90 % palvelun kustannuksesta potilas on maksanut itse.

Minulla ei ole tarkkaa tietoa siitä, mitä hallitus nyt suunnittelee 350 miljoonalla eurolla. Jos 50 miljoonaa euroa vuodessa palautetaan pikaisesti kela-korvauksiin eli viimeisimmät leikkaukset perutaan, kuluttaa se kolmessa vuodessa 150 miljoonaa euroa. Korvaus ei sillä nouse sellaiselle tasolle, että sillä olisi vaikutusta hoitojonoihin.

Mielenkiinto kohdistuukin nyt siihen, mikä tai millainen on hallituksen lupaama ”uusi” – toki määräaikainen – kela-korvaus. Jos sillä on tarkoitus korvata yleislääkärin vastaanottoja esimerkiksi siten, että potilas maksaisi itse 20 euroa (tai 30 euroa) vastaanottokäynnistä ja Kela korvaisi tuottajalle eli yksityislääkärille 50-60 euroa, on mallissa ”jotain järkeä”. Toki osa korvauksista on suunnattava myös näiden käyntien yhteydessä määrättyihin kuvantamis- ja laboratoriotutkimuksiin. Kaikkiaan tämä kuitenkin voisi tarkoittaa, että noin miljoona yksityislääkärikäyntiä (niitä on kaikkiaan n. 4 miljoonaa vuodessa) saisi merkittävän julkisen kompensaation eli omavastuu olisi sama kuin terveyskeskuslääkärin vastaanoton asiakasmaksu. Kyseessä olisi itse asiassa taloudellisesti aivan samanlainen malli kuin hyvinvointialueen hankkima ostopalvelu yksityissektorilta. Marinin hallituksen toteuttama lainmuutos hoitotakuun tiukentamisesta yhteen viikkoon terveyskeskuksissa sisältää juuri tämän mahdollisuuden. Jos ei onnistuta omalla palvelutuotannolla toteuttamaan hoitotakuuta, hankitaan palvelu ostoina yksityissektorilta. Rahoituskin – 130 miljoonaa euroa – oli jo sisällytetty vuoden 2024 ns. tekniseen kehykseen. Potilaan maksuosuus pysyy samana. Miksi siis kierrättää raha sairausvakuutuksen kautta?

Mitä ongelmia tähän liittyy?

1. Suurin ongelma on se, että hallitus aikoo samalla leikata hyvinvointialueiden rahoitusta. Heikennetään siis julkisesti rahoitettua terveydenhuoltoa, myös hyvinvointialueiden mahdollisuutta ostopalveluiden hankkimiseen. Hyvinvointialueilla on kuitenkin edelleen lakisääteinen palveluiden järjestämisvelvollisuus.

2. Huolestuttava on hallitusohjelman kirjaus hoitotakuun vesittämisestä, eli ei toteuteta viikossa lääkärille -takuuta, vaan toteutetaan tätä lievempi kahden viikon malli. Siis huononnetaan varsinaisia julkisia palveluja.

2. Sairausvakuutusmalli ei mahdollista lainkaan hyvinvointialueiden oman henkilöstön lisäämistä ostopalveluiden ohella, vaan rahoitus kohdennetaan kokonaan yksityiselle sektorille. Kyseessä on ideologinen linjaus yksityisen terveydenhuollon vahvistamiseksi.

3. Yksityinen tuottajasektori on hajanainen, eivätkä kaikki lääkärit pidä vastaanottoa joka päivä. Potilaiden hoidosta tulee satunnaista ja katkonaista, mikä samalla merkitsee vaikuttavuuden alenemista ja tehottomuuden lisääntymistä. Hoidon jatkuvuus ei parane. Juuri sen vaikutus hoitotulokseen ja hoidon laatuun on suuri. Myös yhteys neuvolajärjestelmään ja kouluterveydenhuoltoon heikkenisi, mikä olisi ristiriidassa hallituksen itsensä tavoitteleman ennaltaehkäisyn vahvistamisen kanssa.

4. Maan eri osissa yksityissektorin kapasiteetti on aivan erilainen. Pääkaupunkiseutu ja Turun seutu hyötyvät, useimmat maakunnat jäävät vaille hyötyä, koska niiden alueilla yksityinen sektori on heikko ja vähäinen.

5. Seurauksena olisi työvoiman siirtyminen hyvinvointialueilta yksityissektorille, millä pahennettaisiin entisestään henkilöstövajetta. Mm. päivystys heikentyisi tämän seurauksena. Sen järjestäminen on kokonaan julkisen järjestämisvastuun piirissä.

Siis mitä pitää tehdä?

1. Lisätä rahoitusta hyvinvointialueilla.

2. Pidetään viikon hoitotakuu voimassa.

Niiden yhdistelmällä perusterveydenhuolto vahvistuu ja hoitojonot poistuvat. Kuten edellä olen moneen kertaan maininnut, yksityiset ostopalvelut ovat osa tätä mallia. Etuna on sairausvakuutukseen verrattuna se, että yhteys muuhun sosiaali- ja terveydenhuoltoon säilyy.