PÄIVYSTYSTEN KRIISI – JA MITEN SE RATKAISTAAN

Kirjoitus julkaistu alun perin Facebookissa 14. joulukuuta 2022.

Maamme suurimpien terveydenhuollon yhteispäivystysten tilanne on ajautunut kriittiseksi. Miksi? Ja miten se on ratkaistavissa?

1. Ensiksi on oltava oikea tilannekuva: kyseessä ei ole koko maan ja kaikkien päivystysten kriisi. Helppoa ei päivystyksissä ole koskaan ollut, kiirettä ja kuormitusta on aina ollut, tein sitä työtä 20 vuotta, mutta kriisistä ollaan silti kaukana useissa päivystyksissä. Pahin on tilanne Tampereella, Turussa ja pääkaupunkiseudulla. Siis väkirikkaimmilla alueilla eli tilanne koskee suurta osaa väestöstä.

2. Kesällä kävin läpi tilanteen kaikissa sairaanhoitopiireissä. Muutamissa tilanne oli parempi kuin edellisenä vuonna, esimerkiksi Satakunnassa ja Lapissa. Vierailin myös pienemmissä päivystyksissä, esinerkiksi Forssassa, jossa kukaan potilas ei jonota koskaan tuntia kauempaa. Näiltä sairaaloilta on varmasti jotain opittavaa.

3. Tilanne on syntynyt usean tekijän yhteisvaikutuksesta. Seuraavassa käyn niitä läpi.

4. Päivystyksiä keskitettiin liikaa, sekä terveyskeskuksista sairaaloihin että pienistä sairaaloista suuriin. Osin tavoite oli säästää (jopa 300 miljoonaa euroa vuodessa), osin lisätä turvallisuutta. Tarkoitus oli tehdä isoja, monipuolisia, turvallisia päivystyksiä. Rakennettiin hienoja tiloja tätä varten. Mutta jo heti alussa ilmeni, että kun samaan paikkaan keskitettiin aikaisempi keskussairaalan päivystys (100 potilasta vrkssa) ja ison kaupunkiseudun terveyskeskuksen päivystys (200 potilasta vrkssa) jäivät jälkimmäiset ”jalkoihin”: odotusajat pitenivät, tarjottiin ”ei oota” (”päivystys ei ole teille tarkoitettu”) jne.

5. Koska Suomen terveyskeskuksissa ei pidetty varsinaista iltavastaanottoa, tuli terveyskeskusten päivystyksistä osin niiden korvikkeita. Kun ne sitten lakkautettiin kaatui koko kuorma yhteispäivystuksiin.

6. Työterveyshuolto (maksuton potilaille !) ja yksityiset lääkörikeskukset laajenivat ja niiden rahoitus (Kela, työnantajat, potilaat) kasvoi merkittävästi. Työvoima siirtyi terveyskeskuksista niihin.

7. Yhteiskunnan paine lyhentää kiireettömän hoidon jonoja (hoitotakuu) jopa Valviran uhkasakkojen voimalla ja laajasti ostopalveluja käyttäen siirsi painopistettä pois akuuttihoidosta. Toisaalta rahoitusta annettiin kyllä esimerkiksi lääkärihelikopteritoimintaan, joka tarjosi uusia työpaikkoja akuuttilääkäreille.

8. Terveyskeskusten vuodeosastojen ja muiden laitospaikkojen alasajo ja kotihoidon jääminen akuuttitilanteissa päivystysten varaan heikensi jatkohoidon mahdollisuuksia ja lisäsi painetta päivystyksiin.

9. Syntyi tilanne, joka nyt on kriisiytynyt äärimmilleen suurimmissa päivystyksissä: jatkohoito ei vedä, perusterveydenhuolto ei vedä, laitoshoitoa on perustasolla liian vähän, kotihoidon akuuttitilanteet kaatuvat päivystysten niskoille, henkilöstö päivystyksissä uupuu ja hakeutuu muualla, työpaine kasvaa entisestään.

10. Samaan aikaan niin pientä näppylää tai nuhaa ei olekaan, etteikö yksityisen terveydenhuollon tarjonta mahdollistaisi hoitoon pääsyn jonottamatta heti. Kaikki vastaanottoajat eivät edes täyty. Resurssit eivät siis ole tarpeeseen nähden oikeassa käytössä.

Miten tämä kriisi ratkaistaan:

A. Terveyskeskusten omat iltapäivystykset ja ”puoliakuutit” iltavastanotot on käynnistettävä uudelleen.

B. Vanhusten laitoshuoltoa perustasolla on lisättävä. On perustettava uusia jatkohoitopaikkoja.

C. Koko maassa on otettava käyttöön vanhusten kotihoidon liikkuva akuuttipalvelu, esimerkiksi Porin mallin mukaisesti.

D. Hätäratkaisuna on sairaaloissa siirrettävä henkilöstöä muista tehtävistä päivystyksiin. Tässä on käytettävä kannustuksena korotettuja palkkoja.

E. On selvitettävä rahoitukselliset ja juridiset edellytykset siirtää resursseja vähemmän vaikuttavasta terveydenhuollosta hengen pelastaviin raskaisiin päivystyksiin.

Kommentit

Jätä kommentti