Viime viikkoina olemme saaneet tiedotusvälineistä runsaasti viestejä, jotka kertovat 1.1.2023. aloittaneiden uusien sotealueiden eli virallisesti hyvinvointialueiden rahoitusvaikeuksista. Tilanteet ovat johtamassa laajoihin palveluiden karsimisiin. Mistä tässä on kysymys ja miten tilanne pitäisi korjata?

Niille, joille pitkän tekstin lukeminen on vaikeaa, tiivistän tähän alkuun tärkeimmän asian. Hyvinvointialueilta puuttuu vuodelle 2023 rahoitusta yhteensä noin miljardi euroa. Vuonna 2025 tilanteen pitäisi nykyisin rahoituslain perusteella korjautua, mutta hallituksen suunnitelma leikata kustannusten kasvusta 1,4 miljardia euroa vuosina 2026 ja 2027 merkitsee sitä, että rahoitusvaje olisi yhteensä n. 2,5 miljardia euroa hallituskauden lopulla. Kyseessä on 10 % hyvinvointialueiden nykyisestä 25 miljardin euron rahoituksesta. Se on ehdottomasti liian suuri leikkaus ja vaarantaisi vakavasti ihmisten oikeuden yhdenvertaisiin terveys- ja sosiaalipalveluihin.

Sitten yksityiskohtaisempaan selvitykseen.

Ensimmäiseksi on todettava, että tilanne ei ole millään tavalla uusi, vaikka organisaatiot ovatkin uusia. Esimerkiksi 23.2.2020 Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Jaana Savolainen otsikoi bloginsa ”Suurin osa kunnista ei selviä sote-menoistaan”. Se, että 22 hyvinvointialuetta ja HUS nyt ovat talousvaikeuksissa, ei johdu tehdystä hallinnollisesta muutoksesta. Samat ongelmat olivat olemassa silloin, kun palveluiden rahoituksesta ja hallinnosta vastasivat Manner-Suomessa 285 kuntaa ja niiden 150 kuntayhtymää ja muuta yhteenliittymää. Silloin ei ollut yhtä helppoa kerätä tietoa tilanteesta kuin nyt. Tunnin soittokierros hyvinvointialueille riittää päivittämään taloustilanteen. Kuntien verotusoikeus ”ratkaisi” aikaisemmin ongelman, eli kun sairaalat lähettivät kasvavia laskuja kunnan asukkaiden hoidosta, nostettiin veroprosenttia. Nyt, kun soterahoitus on eriytetty kunnan muusta taloudesta ja siitä vastaa valtio, suunnittelevat mm. Helsinki ja Espoo jäljelle jääneen pienen kuntaveron alentamista!

Hyvinvointialue on käsitteenä ”möhkäle”. Paljon selkeämpää olisi puhua ja kirjoittaa niistä palveluista, joista se on vastuussa ja joita se tuottaa tai hankkii alueensa asukkaille. Niitä on n. 150. Mainitsen muutaman: syövänhoito, lastenpsykiatria, ensihoito, tehohoito, lastensuojelu, kotihoito, hammashuolto, äitiysneuvola, synnytykset, aivokirurgia, vammaisten palvelut, ikääntyneiden hoiva jne.

Hyvinvointialueet saavat nykyisin rahoituksensa valtiolta. ”Kuntien aikana” valtio maksoi n. 25 % palveluista ja kunnat 75 %. Muutoksen seurauksena kuntavero pieneni n. 20 %:sta 7 %:iin. Vastaavasti valtionverot nousivat ja valtion budjettiin siirtyi 15 miljardia euroja uusia menoja.

Hyvinvointialueiden rahoituslaki, joka säätelee niiden saamaan rahoitusta, on itsessään selkeä. Olen tosin huomannut, että harva päättäjä sen hallitsee. Lähtökohtana on alueen väestön tarve. Se mitataan yli 300 eri ”mittarilla” eli indikaattorilla. Sen mukaiseen rahoitukseen siirrytään kuitenkin vasta vuonna 2029. Tämä johtuu siitä, että vuonna 2022 ja sitä aikaisemmin rahoitus ei perustunut pelkästään tarpeeseen, vaan myös eri kuntien mahdollisuuksiin rahoittaa palveluja sekä hyvin kirjavan palvelujärjestelmän rakenteeseen ja lukuisten eri yksiköiden kustannuksiin. Jotkut olivat tehokkaita, toiset eivät. Joissakin palvelutarjontaa oli paljon, toisaalla niukasti. Siirtymäkausi kestää siis seitsemän vuotta (2022-2029). Nykyiset talousongelmat eivät johdu tästä. Ne johtuvat lähtötasosta eli vuosien 2021 ja 2022 vaikutuksesta vuoteen 2023. Sen seurauksena hyvinvointialueet ovat joutuneet aloittamaan liian pienellä rahoituksella. Myös vuosi 2024 on ongelmallinen. Sen jälkeen pitäisi tasapainon löytyä, mutta sekään ei poista vuosien 2023 ja 2024 vajetta. Lisäksi uhkana on Orpon hallitusohjelmassa mainittu tavoite leikata menoja 1,4 miljardilla vuosina 2026 ja 2027.

Hyvinvointialueiden rahoituslain mukaan jokaisena vuonna annetaan lisää rahaa aluksi (2023 ja 2024) 1 % ja sitten 0,8 % palvelutarpeen lisääntymisen johdosta (ikääntyminen). Eduskunnan säätämien uusien tehtävien johdosta (jos sellaisia säädetään) aiheutuvat kustannukset korvataan alueille kokonaan ja kustannustason muutoksen johdosta (palkat, tarvikkeet, palveluostot, kiinteistökulut jne.) lisätään rahoitusta vuosittain ns. hyvinvointialueindeksin mukaisesti. Selvää siis? Mutta missä klikkaa?

Ongelma on syntynyt siirtymästä vuodesta 2022 vuoteen 2023. Näiden vuosien välinen ero ei useita syistä johtuen ollut ”normaali”. Sivistyssanoilla ilmaisten kyse ei ollut evoluutiosta, vaan disruptiosta eli murroksesta.

Suurin osa kunnista teki vuonna 2021 vuodelle 2022 talousarvion, jossa alimitoitettiin soterahoitus. Kun kuntien tilinpäätökset ovat viimein kevään ja kesän 2023 aikana valmistuneet, on valtiovarainministeriö havainnut, että on siirrettävä ainakin 700 miljoonaa euroa lisää rahaa kunnilta hyvinvointialueille. Tästä on ennakkona annettu jo 150 milj. euroa ja loput 550 milj. euroa sisältyvät vuoden 2024 valtion budjettiin. Toinen suuri muutos on se, että vasta nyt ovat tarkentuneet myös muut laskelmat aikaisempien kuntien valtionosuuksien ja verotulojen oikeasta jakautumisesta sotepalveluiden ja kuntien muiden toimintojen kesken. Tämän kokonaisuuden ”hintalappu” on 668 milj. euroa. Myös se sisältyy vuoden 2024 valtion budjettiin. Nämä laskelmat ja asiat on tiiviisti selitetty tuoreen valtion vuoden 2024 budjettikirjan sivuilla 343-345. Hyvinvointialueille on siis tulossa lisää rahoitusta, mutta vasta ensi vuonna, vaikka rahoituksen tarve on jo tänä vuonna. Lisäksi varsinainen merkittävämpi korjaus tulee vasta vuonna 2025. Tämä viive johtuu siitä, että vuoden 2023 todelliset kulut selviävät vasta vuonna 2024 ja voidaan huomioida vasta vuoden 2025 valtion budjetissa. Tämä on siis se ”puuttuva miljardi”!

Edellä mainittujen ”teknillisten” syiden lisäksi vaikuttaa alueiden rahoituksen tarpeeseen tänä vuonna se, että vertailuvuodet 2021 ja 2022 ovat molemmat poikkeuksellisia. Vuosi 2021 oli vielä ns. koronavuosi ja osin sitä oli myös vuosi 2022, johon lisäksi osui pitkäkestoinen terveydenhuollon työtaistelu. Koronavuosien aiheuttama palveluvaje eli hoitovelka on vuonna 2023 lisännyt palveluiden kysyntää merkittävästi. Vuoden 2022 lopulla kiihtynyt inflaatio on lisännyt kustannuksia vuonna 2023 merkittävästi. Sotealalla palkkataso on noussut, mikä on hyvä asia, koska alalla vallitsee työvoimapula. Ostopalveluiden hinnat ovat nousseet. Hyvinvointialueindeksi ei ota näitä riittävästi huomioon.

Jos edellä kerrottu tuntuu vaikealta, kerron kuvaavan esimerkin. Turun kaupungin kasvatuksen ja opetuksen toimintakulut ovat nousseet tänä vuonna 8 % ja ylittävät budjetin. Syyt ovat samoja kuin sotealueilla. Asia ei aiheuttanut minkäänlaista ”paniikkia”, koska kaupungin verotulojen kasvu kattaa tämän. Hyvinvointialueilla ei ole verotuloja, mutta valtiolla on ja valtio rahoittaa hyvinvointialueet aivan samalla tavalla kuin kaupunki rahoittaa omat kasvatus- ja opetuspalvelut. Katse kohdistuu siis valtioon.

Mitä pitäisi tehdä?

Tärkeintä olisi aikaistaa rahoitusta, joka tulee hyvinvointialueille vasta vuonna 2025. Tätä varten tulisi luoda ennakkorahoitusjärjestelmä. Esimerkiksi 500 miljoonan euron siirto vuodelta 2025 vuodelle 2024 helpottaisi merkittävästi tilannetta. Toinen tärkeä asia on hyvinvointialueiden talouden tasapainotusvelvoitteen pidentäminen. Kolme vuotta, joista kaksi ensimmäistä ovat alijäämäisiä johtuen rahoituksen porrastuksesta, on tasapainotukseen liian lyhyt aika.

Itse hyvinvointialueilla tulee välttää leikkauksia, jotka heikentävät väestön mahdollisuuksia saada peruspalveluita. Lähipalvelut ovat tärkeitä. Niitä voidaan tuottaa toki myös liikkuvilla yksiköillä ja osin myös etänä, mutta neuvolat, terveysasemat, näytteenotto jne. tulee saada lähellä ihmisten asuinpaikkaa ja kotihoitopalvelut tietenkin kotona. Myös lääkäreiden ja sairaanhoitajien kotikäyntejä tulee lisätä.