Kuntatalouden ”musta perjantai” – miksi ministeri Ikonen syyttää edellistä hallitusta?

Kansanedustaja Aki Lindén eduskunnassa.

Toissapäivänä eli perjantaina 17.11.2023 Valtiovarainministeriö julkisti tiedotteen, jossa kerrotaan, että valtio aikoo pienentää sadoilla miljoonilla euroilla kuntien saamia valtionosuuksia, joilla rahoitetaan nykyisin pääosin kasvatuksen ja opetuksen menoja, jotka esimerkiksi Turussa ovat n. 2/3 kaupungin koko käyttötaloudesta. Leikkausta oli jo vuoden 2024 talousarvioehdotuksessa 224 miljoonaa euroa ja nyt se nousee 501 miljoonaan euroon. Tilanne on raivostuttanut – aiheellisesti! – kuntakentän. Tieto tuli niin myöhään, että kunnat ovat jo lyöneet kiinni ensi vuoden veroprosentit, joiden takaraja oli sama päivä kuin tämän tiedotteen julkaisupäivä. Kunta- ja aluehallintoministeri Anna-Kaisa Ikonen on jo ehtinyt syyttää asiasta edellistä hallitusta ja sen valmistelemaa sote-uudistusta. Tämä on jo aika ”paksua” vastuunpakoilua.

Sote-uudistus hyväksyttiin eduskunnassa kesäkuussa 2021 ja sen mukaiseen hallintoon ja rahoitukseen siirryttiin 1.1.2023. Aikaisemmin kunnat rahoittivat niiden vastuulle kuuluvat terveydenhuollon, ikäihmisten, ja sosiaalihuollon palvelut. Kunnat verottivat asukkaitaan ja saivat osuuden yhteisöverosta ja sen lisäksi ne saivat peruspalveluihin valtionosuutta. Kuten niin monesti on kerrottu, tämä valtionosuus oli yleiskatteellinen eli se ei ollut erillisiin palveluihin ”korvamerkitty”, vaikka sen laskennassa palvelukohtaisia kriteereitä olikin. Kun yli 2/3 kuntien veroilla ja valtionosuuksilla rahoitetuista palveluista siirrettiin valtion rahoittamiksi (valtio maksaa budjetistaan n. 85 % hyvinvointialueiden menoista, muita tuloja ovat mm asiakasmaksut) oli luonnollisesti suuri osa kuntaverosta siirrettävä valtion veroksi ja sosiaali- ja terveyspalveluiden aikaisempi osuus kuntien valtionosuuksista myös pidettävä valtiolla itsellään. Tätä varten kuntien veroprosentit pienenivät n kolmannekseen aikaisemmasta, esimerkiksi Turussa se on nyt 6,9 %.

Muutos oli luonnollisesti suuri, mutta täysin hallittavissa. Pian kuitenkin ilmeni, että kunnat olivat budjetoineet tarkoituksellisesti vuodelle 2022, jolloin ne itse olivat vielä vastuussa sosiaali- ja terveyspalveluista, liian pienen rahoituksen sotepalveluihin. Näin ne laskivat varaavansa itselleen enemmän rahoitusta niiden vastuulle vuodesta 2023 alkaen jääviin tehtäviin. Kuntien vuoden 2022 rahoitus muodosti pohjan uusien hyvinvointialueiden rahoitukselle. Tämä kuntien harjoittama alibudjetointi on osoittautunut niin suureksi, että valtio on joutunut tänä vuonna jo osoittamaan hyvinvointialueille 700 miljoonaa euroa lisärahoitusta ns. kertakorvauksena, jotta edes rahoituksen pohja olisi oikean suuruinen. 150 miljoonaa euroa tästä on jo maksettu alueille ja 550 miljoonaa euroa on sisällytetty vuoden 2024 valtion talousarvioon, mutta kunnat voivat merkitä sen tuloksi vuoden 2023 tilinpäätöksiin.

Toinen merkittävä asia, joka selitetään valtion talousarvion sivulla 344, on seuraava. Siteeraan suoraan: ”Siirtolaskelman tarkistamisesta johtuen kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta siirretään vuodesta 2024 alkaen hyvinvointialueiden rahoitukseen 159 790 000 euroa. Kuntien verotuloista tehtävän siirron tarkentamisesta johtuen hyvinvointialueiden rahoitukseen kohdistetaan 508 880 000 euroa.” Toisin sanoen tänä vuonna on edelleen tarkistettu, mikä osuus kuntien aikaisemmin omilla verotuloillaan ja peruspalvelujen valtionosuudella kuuluu kohdentaa sote-palveluista vastaaville hyvinvointialueille ja mikä osuus jää edelleen kunnille. Valtion budjetti julkistettiin 9.10.2023.

Nyt nämä laskelmat ovat siis edelleen tarkentuneet ja näistä tarkennuksista ilmoitettiin vasta 17.11.2023, mikä on kuntien kannalta liian myöhäinen ajankohta. Valtiovarainministeriön osastopäällikkö Jani Pitkäniemen mukaan ”kyse on lukujen tarkentamisesta”. Erääksi syyksi on mainittu, että ”… ansio- ja pääomatuloverotus on isona järjestelmänä tuottanut jonkun verran erilaisen tuloksen kuin sen arvioitiin tuottavan.” Niinpä! Ongelmalliseksi tämän tekee myöhäisen ajankohdan ohella se, että Orpon hallitus leikkaa myös yleisesti kuntien valtionosuutta. Voidaankin kysyä, olisiko tämä leikkaus ollut yhtä helppoa ajaa läpi, jos se olisi sisältynyt kokonaisuutena jo valtion budjettiehdotukseen? Luultavasti ei. Reaktiot olisivat silloin olleet rajut, niin kuin ne ovat nytkin.

Ei tässä ole edellinen hallitus muninut, vaan valtiokoneisto, joka ei ole pystynyt ajoissa arvioimaan edellä mainittuja rahoitusmuutoksia. On todellista vastuunpakoilua syyttää tästä edellistä hallitusta. Luonnollisesti julkisen rahoituksen tulee jakaantua oikein sote-palveluiden ja kuntien tehtävien kesken, mutta arvioiden tulee valmistua ajoissa ja kuntien ja hyvinvointialueiden pitää voida ottaa ne huomioon ja tarvittaessa valtion tulee pehmentää muutoksia, jotta palvelujärjestelmän toiminta voidaan turvata. Tällainen pehmennyshän on aiemmin mainitsemani 700 miljoonan euroa kertakorvaus hyvinvointialueille, joka oli välttämätön siksi, että kunnat olivat tietoisesti alibudjetoineet soterahoituksen, jotta hyvinvointialueille siirtyisi vähemmän rahaa.

Kommentit

Jätä kommentti