Näkemykseni ilmastonmuutokseen on selkeä. Yli 20 000 kappaleen painoksena levitetyssä vaaliesitteessäni, jossa on tilaa vain kaikkein tärkeimpien asioiden lyhyelle mainitsemiselle, on ilmastonmuutos keskeisenä mukana: ”Ilmastonmuutos ja kiihtyvä asevarustelu on pysäytettävä”, siinä todetaan. Olen pitänyt tätä asiaa puheissani esillä, mutta vaalitilaisuuksissa minuun kohdistunut ”kysyntä” on ollut niin terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelupainotteista, että tämä vakava globaali asia ei ole sote-asioihin verrattuna näkynyt yhtä paljon. Tässä nyt asiasta linjauksia ja pohdintojani.

Sitoudun luonnollisesti, kuten muutkin SDP:n ehdokkaat, SDP:n vaaliohjelmaan, jonka nimi on TULEVAISUUSLINJA – SDP:n vaalitavoitteita ja muutoksen suunta 2030. Tässä laajassa ohjelmassa on kuusi aihekokonaisuutta, joista yksi keskittyy kokonaan ilmastomuutokseen, luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen, kiertotalouteen ja kestävään ruoantuotantoon. Sen nimi on ”Ekologisesti kestävällä tielle”. Ekologinen kestävyys on laaja, vaativa ja monimutkainenkin aihe ja siksi olen jakanut tämän kirjoituksen kolmeen osaan: 1. Lyhyt tiivistelmä, 2. Laajempi linjaus ja perustelut, sekä 3. Omia pohdintoja. Kiireinen lukija voi keskittyä tiivistelmään, muut voivat lukea koko tekstin.

Tiivistelmä

1. Ilmastonmuutos eli ilmakehän hiilidioksidin (CO2) määrän jatkuvasta kasvusta johtuva ilmakehän ja maapallon lämpeneminen oheisilmiöineen on kiihtyvän asevarustelun ohella vakavin kansainvälinen ja maailmanlaajuinen eli globaali ongelma. Sen seuraukset ovat tuhoisat elinpiirillemme jo 20-40 vuoden kuluessa. Ilmastonmuutoksen hillintä ja pysäyttäminen ovat – aseistariisunnan ohella – koko ihmiskunnan tärkein yhteinen tavoite.
2. Sen pysäyttämisen tärkein keino on hiilidioksidipäästöjen radikaali vähentäminen ja samalla hiilidioksidin takaisin eloperäiseen luontoon paluun lisääminen, jota kutsutaan hiilinielujen lisäämiseksi. Tavoitteena on hiilineutraali yhteiskunta vuoteen 2035 mennessä. Se tarkoittaa, että ilmakehän hiilidioksidin määrän kasvu saadaan pysäytettyä. Sen jälkeen on saatava hiilidioksidin määrä ilmakehässä vähenemään. Tätä kutsutaan hiilinegatiivisuudeksi. Se tulee saavuttaa vuoteen 2050 mennessä.
3. Edellä kerrotut tavoitteet ovat globaaleja eli maailmanlaajuisia, mutta Suomi ei voi jäädä pienestä väestömäärästään huolimatta miksikään sivusta seuraajaksi, vaan meidän tulee olla aktiivisia toimijoita, edelläkävijöitä.

Laajempi linjausten kuvaus ja perustelut

Ilmaston lämpeneminen ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ovat kiihtyneen asevarustelun ohella suurimpia uhkia ihmiskunnan tulevaisuudelle. Maapallon keskilämpötila on noussut esiteollisesta ajasta jo yhdellä asteella. Se ei ”tunnu” lukuna suurelta, mutta sen merkitys on valtava. Kahden asteen nousu aiheuttaisi jo vakavaa tuhoa maapallolla. ”Tällä vauhdilla” se tapahtuisi noin 30 vuoden kuluessa ja vuosisadan loppuun mennessä lämpötilan nousu olisi jo kolme asetta. Lähellä maapallon napoja kuten Suomessa, jossa lämpötilavaihtelut ovat suuria, lämpeneminen olisi tätä voimakkaampaa.

Jokaisen vastuullisen valtion, poliittisen päättäjän ja kansalaisen tulee nostaa lmasto- ja ympäristökysymykset asioiden ”ykkösluokkaan”.

Millaiset ovat päästöjen tärkeimmät numerot? Miten ”sijoittuvat” Suomi ja Eurooppa? Vuonna 2015 koko maailman kasvihuonekaasupäästöistä 81 % oli hiilidioksidia (CO2), 11 % oli metaania (CH4) ja 5 % dityppioksidia (N20). Muutettuna keskenään vertailukelpoisiksi eli ”hiilidioksidiekvivalenttikilotonneiksi”, päästöjen määrät eri maissa ja alueilla olivat seuraavat: Kiina 12,5 miljoonaa, Yhdysvallat 6,3 miljoonaa, EU-maat 4,7 miljoonaa, Intia ja Brasilia kumpikin 3 miljoonaa, Venäjä 2,8 miljoonaa, Japani 1,5 miljoonaa, Kanada 1 miljoonaa jne. Pelkästään Kiinan päästöjen kasvu vuodesta 2000 vuoteen 2015 oli suurempi kuin nykyinen koko EU:n päästöjen määrä. EU:n sisällä Saksan osuus oli 0,9 miljoonaa, UK:n 0,5 miljoonaa, Puolan, Italian ja Ranskan kunkin n. 0,4 miljoonaa ja Suomen 0,055 miljoonaa eli siis 55 000 hiilidioksidiekvivalenttikilotonnia. Sama asia voidaan ilmaista myös siten, että ei puhuta kilotonneista vaan tonneista, jolloin luku on siis Suomessa 55 miljoonaa tonnia. En halua ”kikkailla” luvuilla, mutta muistakaamme, että kyseessä ovat valtavat luvut. Tonni on tuhat, kilotonni on tuhat tonnia eli miljoona ja siis esim. Saksan päästöt olivat lähes miljoona tällaista kilotonnia tai tuhat miljoonaa tonnia. Tätä eli miljardia tonnia kutsutaan myös gigatonniksi. Siinä on ykkösen perässä yhdeksän nollaa – siis näin monta tonnia!

Suomen tulee asettaa tavoite siihen, että Suomi on hiilineutraali vuonna 2035.

Tämä edellyttää pureutumista erityisesti viiteen kokonaisuuteen: energian kulutuksen vähentämiseen erityisesti rakennuksissa ja asumisessa, fossiilisten (hiili, maakaasu, öljy ym.) polttoaineiden kulutuksen vähentämiseen liikenteessä, energiantuotannon ja teollisuustuotannon hiili-intensiivisyyden pienentämiseen, metsien ja maaperän hiilensidontakyvyn vahvistamiseen sekä kulutustottumusten muutoksiin kannustamiseen.

Vuonna 2015 säädetty ilmastolaki ohjaa Suomen ilmastopolitiikan valmistelua, mutta nyt Suomen tulee käynnistää pitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman valmistelu. Hiilineutraliustavoitteen saavuttaminen 2035 edellyttää kiireellisiä toimia. Ne eivät ole mitään yhden puolueen vaalitavoitteita vaan ehdottomasti kaikkien yhteisiä asioita. Kysymys on elämisen ehdoista maapallolla.

Ilmastopolitiikka tulee tehdä sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävästi siten, että yhteisvastuullisesti arvioidaan yksittäisille ihmisille ja talouksille koituva taakka. Köyhät ja pienituloiset eivät saa joutua maksumiehiksi, kuten niin usein suurissa rakenteellisissa muutoksissa tapahtuu. Ilmastotyö tulee ulottaa kaikille yhteiskunnan sektoreille, sitä ei voi tehdä insinöörit tai ilmastoasiantuntijat yksin.

Omia pohdintojani

Miksi en tyydy tässä vakavassa asiassa vain ns. ”virallisiin linjauksiin” tai SDP:n vaalitavoitteisiin, vaan haluan pohdiskella asiaa itse lisää? Se ilmenee seuraavassa.

Olen havainnut, että ilmastonmuutos tunnustetaan varsin laajasti yli poliittisen kentän maassamme. Nuorten ja koululaisten maailmanlaajuinen liikehdintä on hätkähdyttävä ilmiö. Millaisen maailman olemme jättämässä lapsillemme, kun he reagoivat näin voimakkaasti?

En halua liiaksi puoluepolitisoida tätä yhteistä haastetta, mutta otan erään esimerkin. Tuoreimmassa Lääkärilehdessä (29.3.2019) esitellään lyhyesti eri vaalipiirien kansanedustajaehdokkaiksi asettuneita lääkäreitä. Eräs Kokoomuksen ehdokas kirjoittaa seuraavaa: ”Ilmastonmuutos on kiistaton tosiasia, Vallitseva, ihmisen toiminnasta johtuva sukupuuttoaalto on nopein ja tuhoisin koskaan. Meidän tärkeimpiä tehtäviämme on tehdä kaikkemme niin kotimaassa kuin kansainvälisessä politiikassa, jättääksemme ympäristöltään rikkaan asuinympäristön lapsillemme.” En ole yhdestäkään sanasta eri mieltä. Samalla kuitenkin Kokoomus käynnisti SDP:n vaaliohjelman julkistuttua kampanjan, jossa väitettiin SDP:n kieltävän polttomoottorikäyttöiset autot (yli 99 % kaikista nykyisistä autoistamme) vuonna 2030. Väitehän ei pitänyt paikkaansa. Kokoomus ”teippasi” tienvarret mainoksilla, joissa Petteri Orpo toteaa moniselitteisesti, että ”Autot kuuluvat teille”. Tämä oli vain esimerkki ”ilmastokeskustelumme” tasosta.

Toinen esimerkki on tietysti väite siitä, että SDP laittaa ”lihan verolle”. SDP:n vaaliohjelmassa lukee: ”SDP on esittänyt kestävän kehityksen arvonlisäveroa kulutuksen ohjaamiseksi ympäristön kannalta kestävämpään suuntaan.” Tämä tarkoittaa alempia veroja (!) elintarvikkeista, joiden tuottamisen ”hiilijalanjälki” on pienempi.

Ei keskustelu kyllä muidenkaan puolueiden keskuudessa, mukaan lukien SDP, ole kovin yksiselitteistä. Olen kuullut puheita ja lukenut lehtiä, joissa annetaan ymmärtää, että ” ei tämä tavallista kansalaista mitenkään koske vaan kysymys on kansainvälisistä asioista”. Tässähän se ongelma on. Toisaalta on juuri näin. Edellä kerroin Kiinan kasvihuonepäästöjen kasvaneen 15 vuodessa enemmän kuin koko EU:n nykyiset päästöt ovat. Miksi meidän siis pitäisi ”kiusata” itseämme näillä asioilla: laitetaan kiinalaiset kuriin. Tehdäänpä pieni laskutoimitus. Jaetaan Kiinan kasvihuonepäästöt Kiinan asukasluvulla. Saadaan pyöristettynä suunnilleen sama luku kuin Suomessa eli hieman alle 10 tonnia asukasta kohtia. Eli kyllä tämä meitä koskee aivan yhtä paljon. Toki maailmasta löytyy ”superpäästäjiä” mm. arabimaista ja Euroopassakin Luxemburg yltää varsin korkealle ja Virokin on paljon Suomea korkeammalla, mutta vastaavasti enin osa maapallon maista jää reilusti alle 10 tonnin per asukas vuodessa.

Se mitä haluan viestittää tässä pohdiskelussani, on seuraava: ei välttämätön käänne ”ihan tuosta vaan” tapahdu. Eikä se tapahdu silläkään, että on hyvät tavoitteet (vaikka se on tietysti kaiken lähtökohta), vaan ne tulee konkretisoida ja toteuttaa. Avainasemassa on energiantuotanto. Teollisuus ja asuminen ja muu yhdyskuntaelämä on meillä energian käyttäjä. Toinen tärkeä sektori on liikenne ja kolmas elintarviketuotanto.

Minä olen kuitenkin optimisti ja rationalisti eli uskon ”järjen voittoon” ja siihen, että me pystymme hallitusti ja myös sosiaalisesti oikeudenmukaisesti tämän käänteen toteuttamaan, vaikka se kyllä haastaa vahvasti koko nykyistä tuotantoelämää ja elämänmuotoamme.

Monella sektorilla on jo saavutettu hyviä askeleita, esimerkiksi autojen päästöt ovat merkittävästi vähentyneet, energiasektori on tehostunut, jätteiden käsittely ja kierrätys parantuneet jne. Mutta monia mahdollisuuksia on edelleen käyttämättä. Sen suuruusluokan asiasta (”asia” on liian lievä ilmaus globaalista uhasta) on kysymys, että se tulee vaikuttamaan aivan kaikkeen lähivuosina.

Kysymys on myös kokonaisuudesta, joka voidaan Suomessa ja maailmanlaajuisesti hallita vain yhteistyöllä. Tämä ei ole minkään puolueen ”vaaliasia” vaan kaikkia väistämättä koskettava kokonaisuus.